Vuoden vaihduttua lienee vihdoin aika saattaa Pariisin matka loppuun. Matkamme neljäs päivä sai alkunsa pienellä turistikierroksella Moulin Rougen ympäristössä. Astuttuamme ulos metrotunnelista, kohtasimme riemukkaan torvibändin soittamassa The Zutonsin Valerie-kappaletta keskellä kävelykatua. Kuinka ihastuttavaa ja kipalevalinnastakin plussaa!
Tyyris myllymesta.
Ihasteltuamme myllyä tarpeeksi, päätimme jatkaa turistikierrosta ja paikallistaa Café des Deux Moulins -kahvilan, eli turistikielellä Amélie-kahvilan. Paikka löytyi suhteellisen helposti, mutta pähkäiltymme hetken tilatako jotain, tyydyimme vilkuilemaan kahvilaa hetken sisältäpäin ja poistumaan pienimuotoiset shoppailut mielissämme.
Shoppailureittimme varrella pönötti kaupungintalo, Hôtel de Ville.
Näitä maisemia ennen pyrähdimme pikaisesti tutkiskelemassa nykytaiteen museo Pompidouta ulkopuolelta ja petyimme sen teolliseen ulkomuotoon (tai sitten emme vain ymmärrä taidetta).
Leipätuokio Le Capitole -kahvilassa lokakuisessa auringonpaisteessa.
Minulle maistui rosé!
Loppupäivä kulutettiin ruokaa etsimällä ja vesisadetta pakoillen. Mutta sangen kesäinen sää helli meitä päivällä.
Matkamme viides ja viimeinen päivä ennen kotiinpaluuta oli sunnuntai. Kuten pariisilaiset konsanaan, päätimme mekin tehdä päivästä osittain museopäivän. Ensimmäiseksi suuntasimme minun mielikseni kaikille ilmaiseen hajuvesimuseoon. Iloksemme saimme todeta, että tulisimme saamaan englanninkielisen opastuksen museoon, jahka riittävä määrä englanninkielen taitoisia turisteja ilmaantuisi paikalle. Pahaksi onneksemme paikalle kurvasi kaksi bussilastillista venäläisiä ja meitä kehotettiin tutustumaan museoon omin päin. Harmi vain, että kaikki informaatio oli kirjoitettu ranskaksi. Museokierros jäi lyhyeksi, eikä edullisten hajuvesienkään ostaminen museon myymälästä innostanut väenpaljouden takia. Kuvaamiskiellon johdosta paikan päältä ei löydy kuvia. Mutta seuraavasta kohteesta niitä löytyy vaikka millä mitoin! Matkasimme jo toistamiseen Riemukaarelle, tosin tällä kertaa aikeenamme hyödyntää ilmainen visiitti kaaren päälle. Ahtaan- ja korkeanpaikan kammomme saivat jälleen siedätyshoitoa kiivettyämme ahdasta portaikkoa pitkin kaaren huipulle asti ja katso mitä maisemaa!
Muutama otos myös kaaren juurelta.
Riemukaaren päältä meille avautui näkymä alueeseen, jota emme olleet aiemmin noteeranneet. Tutkailtuamme hieman karttaa, saimme nimettyä sen La Défenseksi, joka myös Pariisin liike-elämän keskuksena tunnetaan. Alueelta löytyy moderni versio Riemukaaresta, kaari nimeltään Grande Arche. Ei aivan yhtä riemuisa kuin inspiraationsa.
Kaaren kupeessa portaikolla.
Kaaren alapuolelta löytyi kauniin värisiä tuulensuojia.
Suuri kaari.
Pariisin korkeimpia rakennuksia.
Pariisin lokakuu ei aivan vastaa Suomen moista.
Seuraavaksi pikainen evästauko hostellilla ja siitä suuntasimme vielä viimeiselle museovisiitillemme merimuseoon (Musée national de la Marine), joka monien muiden museoiden tavoin on ilmainen Euroopan unionin alle 26-vuotiaille kansalaisille. Kuten jo mainitsin, sunnuntaina pariisilaiset vierailevat museoissa ja tästä syystä jonoa museoon oli kunnioitettavan pitkästi. Laukuntarkastajamies toi kuitenkin helpotusta jonotukseen kertomalla, että mikäli tahdomme nähdä vain pysyvän näyttelyn, voimme mennä sinne suoraan. Mutta harmiksemme tämän museon sisäänkäynnillä ei riittänyt pelkkä ajokortin vilauttaminen, vaan vain tiketillä pääsisi sisään. Tästä ymmällämme tutkailimme vain yhtä avoinna olevaa lippuluukkua ja edelleen pitkää jonoa. Onnekseme toinen lippuluukku aukesi ja hieman huonoa omaatuntoa potien kiilasimme siihen muiden jonottaessa astetta pidemmässä jonossa.
Museosta löytyi pienoismalleja, maalauksia, laivan osia ja vaikka mitä muuta ihmeteltävää. Koska en ollut varma, oliko kuvaaminen sallittua, hillitsin hieman kuvausintoani. Kierroksen päätteeksi tahdoimme luoda vielä viimeisen katsauksen Eiffel-torniin ja päätimme odottaa niin kauan, kunnes hämärä hiipisi paikalle ja tornin valot syttyisivät. Odotustamme siivitti melko huonosti soittava bändi, jonkinlaiset muotikuvaukset ja tanssiharjoitukset. Lopulta odotuksemme palkittiin ruhtinaallisesti.
Tältä tasanteelta matkaopuksemme kansikuva oli räpsäisty.
Ihanan symmetristä, iloitsee pieni perfektionisti.
Auringonlaskun aikaan valot lopulta syttyivät.
Epileptinen Eiffel eli valoshow.
Näissä maisemissa matkamme alkoi lentokoneen ikkunasta ihastellen ja näihin maisemiin se myös päättyi. Seuraavana aamuna alkoi matkamme kohti kotia. Mukaan lähti paljon hienoja muistoja ja kuvia, kengät, kaulahuivi ja roséviinihimo ja vastapainoksi Pariisiin jäi ihanainen kangaskassini ja muutama syömätön jogurtti. Paljon jäi nähtävää ja koettavaa, mutta uudet matkakohteet siintävät jo mielessä. Jyrin seuraava reissu alkaa jo itse asiassa huomenna kohti Ranskan Alppeja ja eilen omalta osaltani päättyi uuden vuoden vastaanotto Siilinjärvellä. Seuraavaa matkaa odotellessa, au revoir Pariisi!
