Viikko vielä Jyri ja Tytti!

Kuten otsikosta käy ilmi (erään yläasteen matematiikan opettajan kuuluisia sanoja lainaten), on jäljellä enää viikko tätä Tšekki-eloa. Miksi aika kuluu Suomessa niin hitaasti, mutta täällä kolme kuukautta tuntuu vain murto-osalta neljännesvuodesta? On kuitenkin myönnettävä, että mitä lähemmäksi paluu tulee, sitä enemmän kaipaan kotiin. Missään vaiheessa en ole potenut koti-ikävää, mikä johtuu täysin Jyrin läsnäolosta. Jyri saa minkä tahansa paikan tuntumaan kodikkaalta ja on aina tukena ja turvana. Tällä hetkellä tosin vietän täällä yksikseni vappua muiden lähdettyä Bratislavaan katsomaan Suomi-Tanska peliä, jota kyllä itsekin katselin täällä asuntolalla. Ei kuulosta aivan perinteiseltä vapulta: jääkiekkoa yksin Tšekinmaalla tortilloja mussutellen. Pääsyy pelin tuijottamiseen oli tietenkin poikien bongaaminen, mikä ei osoittautunut turhaksi puuhaksi. Ensimmäisten 15 minuutin aikana näkyi Jyri sinisessä afroperuukissaan ja omasomisteisessa Suomi-paidassa heiluttelemassa Suomen lippua Suomi-kannustuksia huudellen. Myöhemmin pelin aikana myös muut pojat pääsivät kameran kuvaamaksi, mitä oli suorastaan hulvatonta seurata täältä käsin. Ehkäpä Jyri avautuu täällä pelitunnelmista myöhemmin?

Innsbruckissa.

Milanossa.

Alpeilla.

Nyt viimeistään olisi aika hieman kertoilla yleisistä kokemuksista vaihdon aikana, joita emme muuten ole täällä vielä teille jakaneet. Ensinnäkin on hyvä tietää, että mikäli haluaa englanninkielistä palvelua Tšekkissä, sitä saa varmimmin Prahassa. Täällä Brnossa ja muualla englanninkieli ei kuulu asiakaspalvelijan vaatimuksiin, vaan kuullessaan puhuttavan mitä tahansa vierasta kieltä, tuntuu esimerkiksi kassahenkilökunta tarjoavan tavallista töykeämpää palvelua. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin työntekijöihin, mutta lähinnä suurissa marketeissa on havaittavissa edellä mainittu suuntaus. Lisäksi varsinkin kassatyöntekijöiltä on turha odottaa hymyä tai edes katsetta silmiin, mutta purukumin mäiskettä saa katsella tämänkin edestä. Olemme vasta viime aikoina löytäneet Jyrin kanssa hieman pienemmän ruokakaupan, Billan (normaalisti olemme käyneet Intersparissa), jossa palvelu on suurempia kauppoja parempaa. Onneksemme varsinkin nuoret kuitenkin osaavat puhua täällä Brnossa englantia, joten viimeistään muutaman oluen jälkeen alkaa englantiakin kuulla.

Hieman lisää negatiivista avautumista täytyy suorittaa espanjalaisten osalta. Miten voikin ihmisistä lähteä niin paljon ääntä! Lähestulkoon jokainen Espanjan eläväinen täällä on törkeä, siivoton rääväsuu jointti suussaan. En haluaisi olla ennakkoluuloinen, mutta tämän reissun jäljiltä saatan alkaa katsoa espanjalaisia hieman toisin silmin. Osa pojista asui muutaman espanjalaisen kanssa ensimmäisten viikkojen ajan ja mikä yllätys heitä odottikaan ensimmäisenä päivänä: suihkuhuoneen lavuaarin poistoputki puuttui kokonaan ja vesi valui suoraan ämpäriin. Tämä ei kuitenkaan espanjalaisten elämää ollut hidastanut, vaan he olivat vain kaataneet vedet pois ämpärin täytyttyä. Onneksi pojat kuitenkin ilmoittivat asiasta asuntolan valvojalle, joten siihen päättyi askeettinen elo. On kuitenkin mainittava, että on täällä tutustuttu myös ainakin yhteen mukavaan espanjalaiseen, joka ei huuda käytävillä yömyöhään (kuten seinänaapureillamme on tapana). No mutta kohta saamme nauttia kodin ihanasta rauhasta ja korkeintaan yläkerran lorottajan aamu- ja iltapisuäänistä.

Hyviäkin asioita olemme matkallamme kokeneet. Esimerkiksi julkinen liikenne on jäljestelty täällä esimerkillisesti. Päiväsaikaan ei tarvitse odottaa kymmentä minuuttia kauempaa raitiovaunua tai bussia, joilla ainakin itse olemme päässeet kaikkiin tarvittaviin paikkoihin. Välillä tunnelma käy turhan ahtaaksi, sillä matkakansaa otetaan sisälle lähestulkoon rajattomasti. Lastenvaunujen kanssa voi olla ongelma päästä sisälle, mutta muuten kyytiin pääsylle ei ole esteitä. Öisin kulkevat puolestaan yöbussit tunnin välein ja viikonloppuisin puolen tunnin välein, mikä on suorastaan nerokas keksintö. Täällä ei ole tarvinut kuluttaa rahojaan taksiin tai vastaavasti jolkottaa asuntolalle yön pimeinä tunteina.

Nimi lähestulkoon oikein bussikortissa.

Kaiken tämän lisäksi olemme tutustuneet todella mukaviin, huumorintajuisiin ja vieraanvaraisiin ihmisiin. Varsinkin ranskalaisten ja puolalaisten kanssa olemme viettäneet iltaa useamminkin syöden ja juoden ja myös tehden matkoja muihin Euroopan maihin. Myös Forestry versatilityssa tutustuimme äärimmäisen hilpeisiin ja miellyttäviin ihmisiin ympäri Euroopan maita. Valitettavasti tšekkiläisiä ystäviämme emme ole tavanneet yhtä paljon kuin olisimme halunneet ja toivoneet näkevämme. Koulu- ja parisuhdekiireisiin he ovat vedonneet, mutta pääsimmehän me sentään Jyrin kanssa ihan aitoon tšekkiläiseen pikkukylään tutustumaan. Mutta myönnettävä on, että on meidän suomalaisiakin ystäviämme ihana nähdä pian. Eiköhän tällä tekstimäärällä saada jo teidän silmänne ristiin, joten tähän on hyvä lopettaa. Värikästä vappua kaikille Suomeen!

Mölkky, universaali kieli.

Sami ja Ania matkalla Puolaan.

Onnistuneen karting-ajelun jälkeen.

Jyri ja Kmi Suomi-Puola -pileissä.

Lahjuksia ja Suomipoikia

Nyt on ensimmäinen kurssi suoritettu onnistuneesti ja viimeiset tuliaiset hankittu. Eilen mentiin ajoissa kouluun - uskokaa tai älkää - hakemaan rahaa, jonka saimme ilmeisesti eräänlaisena asumisstipendinä. Hieman päälle 40 euroa pompsahti puhtaana käteen, eikä rahan kuluttaminen osoittautunut ongelmaksi. Ennen kulutusjuhlaa oli meidän kuitenkin ensin suoritettava Landscape recreology -kurssi loppuun, toisin sanoen pidettävä viimeiset esitelmät ja tehtävä ala-astetasoa vastaava koe, jonka aikana saimme käyttää kurssin materiaalia hyväksi. Ei siis ihme, että kurssin arvosanaksi tuli A. Tämän jälkeen suuntasimme kaupungille, josta löysimme Jyrille t-paidan, minulle meikkejä ja laukun (jonka piti aluksi mennä Iinalle, pahoittelen, oli liian kaunis poisannettavaksi), tuliaisia ja herkulliset pihviateriat Steak House Highlander -ravintolassa. Hävisin meidän vedon, joten rahat ateriaan otettiin minun taskustani. Yllättäen pääsimme vielä maistelemaan pääsiäisen erikoisuutta, vihreää olutta Zelenáa. Sitä on perinteisesti saanut vain pääsiäistorstaisin, mutta nykyään sitä myydään ilmeisesti siihen asti, että varastot tyhjenevät. Maultaan se ei tummaa olutta voittanut, mutta kerranhan sitä vain maistellaan vihreää olutta!

Kesäiset näkymät asuntolan lähistössä.

Voikukkameri.

Pakollinen puhalluskuva.

Maisemaa koulun ikkunasta. Meillä oli hieman ylimääräistä aikaa rahan hakemisen ja kokeen välissä.

Kouluamme (B-rakennusta tarkemmin sanoen) on koristeltu erilaisilla metsäisillä näytteillä ja muulla metsään liittyvällä tavaralla. Kasvit ja vanhahtavat tuolit tuovat myös mieleen jonkinmoisen isovanhempien talon.

Zelená!

Yksi tykkää.

Tämä päivä on pitänyt sisällään etäkoulua Jyrille ja esitelmän vääntämistä minulle, mutta tämän lisäksi olemme myös ehtineet käydä suuremmalla porukalla ostamassa MM-kisakrääsää. Muun muassa t-paitoja, spray-maaleja, naamatusseja, peruukkeja ja lakana löytyy poikien kisavarusteista. Pienellä tuunauksella niistä saadaan Suomen kannattajien veroisia. Loppuun vielä mainittakoon, että laiskana ja saamattomana ihmisenä en tule lähettämään postikortteja teille rakkaat ihmiset, siispä toivonkin näiden blogitekstien riittävän ja olevan perinteisiä postikortteja parempi ratkaisu. Pidetään vaikka alla olevaa kuvaa sähköisenä postikorttina kaikille.

Terveisiä Tsekinmaalta, täällä menee lujaa!



Pääsiäinen

Pääsiäinen on aina tähän mennessä tarkoittanut minulle lähinnä suklaamunia ja virpovia, noitapukuisia lapsia. Tänä vuonna pääsiäinen oli jotain aivan muuta, saimme nimittäin Jyrin kanssa kutsun tsekkiläisen ystävämme Zdeněkin kotiin Borotínin pieneen kylään. Muiden kieltäydyttyä kutsusta, matkasimme siis sunnuntaina kahdestaan junalla ja bussilla noin parin tuntia kestäneen matkan kohti idyllistä maaseutukylää. Tervehdittyämme perheen muut jäsenet ja katsastettuamme yöpaikkamme, odotti meitä talon sisäpihalla perinteisen pääsiäiskoristeen, pomlázkan punominen. Kyseisellä "ruoskalla" on myös osansa maanantain pääsiäisseremonioissa ja perinteisesti sen tekevät miehet, mutta myös minulle tarjoutui kunnia vääntämään kyseistä vitsaa. Ilta piti sisällään grillaamista, kotipolttoisen slivovican (luumuviinan) nauttimista ja ennen kaikkea Zdeněkin ja hänen kaksoisveljensä kanssa porisemista.

Tämä perinne otetaan käyttöön ainakin meidän huushollissamme ensi pääsiäisenä.

Sisäpihalla.

Jouluiset sädetikut, kuten Zdeněk sanoi, vaikkakin meillä ne kuuluvat uuteen vuoteen.

Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen oli vuorossa perinteinen ovelta ovelle kiertäminen suomalaisen virpomistavan mukaisesti, vaikkakin tässä maassa virpojat ovat nuoria miehiä, jotka lyövät tekemillään pomlázkoilla nuoria naisia jalkoihin. Kyseisen rituaalin uskotaan tuovan onnea ja terveyttä, mutta minusta se oli vain kivuliasta. Ensimmäiseksi uhriksi valikoitui samassa talossa asuva mummo, joka tarjosi maalattujen munien sijaan snapsilasillisen slivovicaa Jyrille minun kieltäydyttyäni siitä niin aamutuimaan (hieman klo. 9 jälkeen). Myös suomalainen virpomisloru osoittautui asianmukaiseksi, Jyrillä on hieman vaikeuksia muistaa tsekkiläistä versiota.

Kierrettyämme poikien naispuolisten ystävien ja tädin talot läpi, nautittuamme viinaksia, kakkua, makkaraa ja vaikka mitä herkkuja, laulettuamme Jyrin kanssa Maamme-laulun kahdestaan yleisön suuresta toiveesta johtuen ja poikien saatua nauhoja kepakoihinsa ja munia ja karkkia Jyrin lakkiin, päätimme ukkosen jylistessä palata takaisin syömään lounasta. Lounaan jälkeen menimme tervehtimään kotieläimiä, toisin sanoen takapihan kanoja, kukkoa ja pupusia. Sen jälkeen pikainen visiitti paikallisen VPK:n tiloihin ja sadetta pitelemään sisätiloihin. Loppupäivä meni laiskotellessa ja Nemoa etsimässä -elokuvaa katsellen tsekkiläisellä dubbauksella. Onneksi elokuva oli tuttu ja nauraminen onnistui oikeissa kohdissa. Iltapäivällä kiiruhdimme Zdeněkin kanssa bussiin ja takaisin kohti Brnota. Pääsiäinen on normaalista poikkeava, mutta sitäkin ikimuistoisempi. Tämä reissu lienee matkamme viimeinen minulle, mutta Jyrillä on edessään vielä jääkiekon MM-kisamatka Bratislavaan tulevana viikonloppuna. Omalta kohdaltani en voisi olla tyytyväisempi viimeiseen matkakohteeseen, 450 asukkaan pieni, aito tsekkiläiskylä on suorastaan ihastuttava.

Ensimmäisen nuoren naisen luona slivovicaa, Myyrä-tikkareita, kakkua ja nauhoja rikkaampina.

Zdeněkin veljen tyttöystävän luona, josta saimme kauniisti koristeltuja munia ja ilmeisesti pahaa hunajaviinaa.

Kaunis puu.

Maisemaa kukkulalta toiselle pomlázkan kera.

Kiertolaiset matkassa.

Jonkun kasvikokoelma. Tähän pihaan tai taloon liittyi jokin tarina, mutta sivuutin sen taidokkaasti.

Erään talon antimia taustalla ja edellisten lätsässä.

Minut kiedottiin Tšekin lippuun, mutta en sano ei viitoille.

Jyrin kotikutoinen pomlázka ja saalis (+ mahasta löytyvät viinashotit).

Punasilmäiset pupuset.

Vauhdikkaat kanat ja kukko.

VPK:n tiloissa.

Uutisissa tai mainoksessa haettiin eri puolelle Suomea uusia vapaapalokuntalaisia, pitäisiköhän koittaa kotiuduttua?

Forestry Versatility

Terve vaan kaikille!

Tämä onkin meikäläisen eli Jyrin ensimmäinen ja todennäkösesti viimenen blogikirjoitus tästä reissusta. Mut parempi myöhään, ku ei milloinkaan!

Elikkäs kyseinen viikko on ollut hyvin paljon toimintaa ja uusia kokemuksia täynnä otsikkona olevan kansainvälisten metsäkisojen ansiosta. Nämä metsäkist järjestetään kerran vuodessa täällä Brnossa ja kisojen järjestelyistä vastaa paikalliset opiskelijat. Kattojärjestönä koko kisojen toiminnalle toimii IFSA eli International Forestry Students Association, joka kattaa koko maapallon metsätalouden opiskelijat. Toisin sanoen isoissa piireissä on pyöritty.

Itse kisasta lyhyesti pientä faktaa. Kisoihin osallistui 13 eri Euroopan maasta yhteensä 14 joukkuetta. Itse osallistujia oli 56 eli jokaisessa joukkueessa kolme metsämiestä ja yksi metsänainen. Meidän joukkue koostui minusta, Tytistä, Vesasta ja J-P:stä. Kyseisiin kisoihin valmistautuminen ei meidän joukkueen osalta ollut mitenkään erinomaisella tasolla, mutta iloista mieltä ja innostusta oli sitäkin enemmän!

Kisat alkoivat siis maanantaina, jolloin päivän epistolana oli ilmoittautuminen sekä cultural programme elikkäs toisin sanoen verkostoituminen muiden kisailijoiden kanssa. Ilta kului makiasti uusia makuja maistellessa. Näihin kuuluivat mm. kettua, supikoiraa ja majavaa grillissä grillattuna. Näistä eniten makunystyröitäni myötäili majavan mehukas liha. Minä ja Tytti tykkäsimme! Jutun juurta illan aikana eniten saatiin kehitettyä Virolaisten kollegojen kans jo senkin takia, kun Vesalla ja J-P:llä oli siinä joukkueessa tuttuja edellisiltä opiskelureissuilta Norjasta. Myös mm. Hollannin ja Saksan joukkueisiin syntyi verkostoitumista.

Toinen päivä ja samalla ensimmäinen kisapäivä lähti käyntiin metsäninventoinnin, puun estimoinnin ja eri sahaustekniikoiden kanssa puuhastellessa. Alunperin tämän päivän piti olla meille vahvin, mutta ei se sitä joka osa-alueella aivan ollut.. Pohjoisen lapsina inventointi levähti käsiin oikeen reippaasti, mutta ensi vuonna osataan suhteuttaa puun kasvu toivottavasti vähän paremmin.

Ensimmäisen kisapäivän lähtötunnelmia.

 Inventointia

Vesa estimoi puuta. Täytyi osata arvioida 30 metrin päästä puun pituus, läpimitta, korkeus, puulaji ja tilavuus. 

Pokasahan kimpussa meidän joukkueen bodarit. Ihan hyvin se kumminki meni!

Moottorisahan purku-/kokoamiskilpailu.

J-P vaakatukin sahauskilpailussa. Tukin alla olevaan lautaan ei saanut jäädä terän jälkeä eikä kiekosta palaa isoon tukkiin. Toisin sanoen piti sahata puhdas kiekko. Kyseisestä toiminnasta otettiin vielä aika, joten hidastelemaan ei voinut jäädä. 

Vesa pystytukin sahauksessa. Tässä oli tarkoituksena saada mahdollisimman tasainen kiekko hyvän ajan kera.

Loppupäivä alkoi mennä liiaksi odotteluksi, joten J-P päätti rakentaa taideteosta.

Toinen kisapäivä eli keskiviikko antoi meille hyvin uudenlaisia kokemuksia ja ainakin henkilökohtaisesti odotin kyseistä päivää kuin kuuta nousevaa! Päivän aiheena oli siis haulikko- ja ilmakivääriammunnat. Joukkuellamme ei näistä lajeista juurikaan kokemusta löydy, ilmakivääriä lukuunottamatta, joten kokemuksia kartuttamalla pyrimme kohtuullisiin tuloksiin. Omasta puolestani voin sanoa, että tämä päivä oli kisapäivistä ehdottomasti paras!



Tiimimme tustumassa Battery ammunnan saloihin.

J-P ampumassa Battery ammuntoja.

Pässi.



Tytti päätti hajottaa ammuntoja varten olevat kiekot omalla tavallaan.

J-P skeetiä ampumassa.

Sama laji, eri mies.

Tyttikin tohti asettua rohkeasti piipun taakse!

Omien suoritusten jälkeen oli taas hyvää aikaa kattella muiden suorituksia.

Lämpötila oli joka kisapäivä yli hellerajan, joten makia oli paistatella joka päivä ulkona.

Keskiviikko illan musical suprise osoittautui discoksi, joten tunnelma oli sen mukaan kohillaan!

Vain omistajat puuttuu.

Viimeisen kisapäivän elikkäs torstain topickina oli suunnistus ja erinäisten kasvien, puiden, eläinten ja tuholaisten tunnistus. Kielenä oli tietenkin latina, joka tuotti meille samantien harmaita hiuksia, koska koulussamme opetellaan vain 100 kasvia eikä 12 sivua lattareita, jotka nokkamme eteen laitettiin. Tästä masentuneena päätimme yrittää parhaamme ja hieman sekavin tunnelmin suuntasimme kohti metsikköä. Lopputulos oli, kuten varmasti osasi odottaakin, yhtä sekava kuin lähtökohtakin. Muutamien harhailujen jälkeen löysimme perille maaliin. Paperiinkin olimme saaneet muutamia oikeita vastauksia, mutta eipä niillä kovin pitkälle tämän tasoisessa kilpailussa pötkitty. Emme antaneet sen masentaa meitä, koska tänä päivänä näimme parhaiten Tshekin metsiköitä pääsimme nauttimaan luonnon helmassa olemisesta oikein kunnolla!



Kolmannella rastilla tutkimassa epätoivoisesti tuholaisia.

Michalin isännöimällä rastilla tutkailimme elukoiden kalloja ja täytettyjä lintuja.

Toiseksi viimeinen rasti sisälsi elukoiden leukaluita, joista täytyi tunnistaa laji ja ikä. Samalla rastilla oli myös mineraalit sekä eläinten jälkien tunnistus.

Hieman eksyneenä yritämme löytää apuja paikallisista suuntimista.

Tytille päivä oli rankka pitkien ylämäkien ja paahtavan ilman aiheuttamana. Urhollisesti hän kuitenkin jaksoi koko matkan meidän mukana.

Torstain kisapäivän loputtua oli itselläni ja kuudella muulla Suomalaisella opiskelijalla tunnelma kohillaan, kun valmistauduimme illalla alkavaan Suomi-Tshekki Euro Hockey Tour matsiin. Meillä oli sen verran hyvä tuuri käynyt, että kyseisenä viikolla oli Brnossa kyseiset skabat mittelöitävänä, joten tämä oli hyvää esimakua ensi viikonlopun MM-kisoja varten jonne olemme myös säntäämässä. Lopputuloksena Suomelle oli tarjolla vain lämmintä kättä, mutta kokemuksena oli huikeata olla melkein ainoina Suomalaisina kannattajina kannustamassa omia leijonia. Löysimme koko katsomosta noin 10 muuta suomalaista kannattajaa, joista niistäkin osa oli Tshekkiläisiä, jotka vain tykkäsivät kannustaa mielummin Suomea kuin Tshekkiä. Ei sinänsä yllätä. Paikkamme oli seisomakatsomossa, jossa tunnelma oli todella korkealla eikä tunteen purkauksiltakaan vältytty. Suomen ollessa johdossa 1-0 Yhdellä Tshekkiläisellä kannattajalla naksahti sen verran päässä, että päätti repästä meikäläisen päästä lätsän omaan käteen ja heittää sen alemmas katsomoon. Itseä ja muita kannattajia toiminta lähinnä huvitti, mutta valitettavaa, että toisille urheilu on vähän turhan totista.

Kisapoppoo Brnoon keskusaukiolla.

Sami ja Suomenlippu.

Pojat katsomossa. Tiivistä oli!

Tupa oli täysi!

Pelin jälkeen oli tiedossa vielä international evening, johon olimme tehneet lihapullia, saaneet Suomesta avustuspaketti, johon kuului erilaisia salmiakkeja ja suklaata. Lisäksi pöydältä löytyi kuivalihaa, Finlandia vodkaa  kahdessa eri muodossa sekä mölkky, jota opetimme pelaamaan monille kansallisuuksille.

Myös muilla joukkueilla pursusi pöydät täynnä herkkuja, joista ei valitettavasti ole nyt kuvia. Sen voin kuitenkin sanoa, että erikoisin asia, mitä illan aikan löytyi, oli majavan kives snapsi, joka voitti muut antimet helopsti pahimman maun kategoriassa.

 Meidän pöytä

Kokonaisuutena kisat olivat erittäin mahtava kokemus, josta on muisteltavaa vielä pitkäksi aikaa. Etenkin kaikkien uusien kavereiden saanti uusien kokemusien esimerkiksi ammunnan osalta oli mukavimpia asioita viikossa.

Tänään onkin sitten aika lähteä käymään ensimmäisen kerran Tshekkiläisen ystävämme Zdenekin kotokylässä, jossa hän on luvannut meille barbeque illallisen ja huomiselle päivälle jotain pääsiäisen paikallisia traditioita. Innolla siis matkaan kohti uusia kokemuksia!

Jyri