Munuainen!

Kuukausi tähän melkein meni, mutta nyt sitten uuden vuoden tapahtumia. Uuden vuoden aatto alkoi postikortin lähettämisellä töihin. Tunsin itseni kansainväliseksi lähettäessäni Berliinistä ostetun kortin Szczecinstä, vaikkakaan en osannut edes kaupungin nimeä kirjoittaa oikein. Tämän jälkeen suuntasimme juna-asemalle ostamaan junaliput, jotka seuraavana päivänä olisivat maksaneet hieman enemmän. Junaliput takataskussa läksimme kohti ostoskeskuksia shoppailu ja illan kotipileet mielessämme. Tehtyämme täsmäiskuja kahteen, aikalailla samoja kauppoja sisältäneeseen kauppakeskukseen, palasimme "kotiin" muutaman uuden vaatekappaleen ja pileherkkujen kera. 

Maisemaa makkarin ikkunasta. Kyseisen kirkon kello soitti sävelmiään puolen tunnin välein. Samasta ikkunasta bongasin lapsukaisia, jotka aloittivat uuden vuoden juhlinnan heti aamutuimaan pommejaan räjäyttelemällä. 

Ainoa kunnollinen turistikuva Szczecinstä. Jyrin takana seisoo yksi kaupungin vanhoista porteista.

Kauppakeskus Galaxyn jouluisia maisemia.

Uutta vuotta vietettiin kotipileissä Anian luona. Baareihin oli myyty liput loppuun jo aikaa sitten, mutta tällä porukalla ei niihin edes kaivannut. Ensitöikseen eräs vieraista onnistui pomppuistumaan Anian kämppiksen sängyn säpäleiksi. Anian kirjahyllyn antimet saapuivat pelastamaan illan, ennen kaikkea Chuck Norrisin elämäkerta, jolle juotetaan kuvassa puolalaista vodkaa.

Illan teema oli naamiaiset, mutta oma vaatevarastoni ei oikein teeman mukaiseksi muuntunut. Ania sen sijaan esitti hetken aikaa perhosta (kaiketi) ja taustalla karatemies ja jonkinlainen irlantilaisimitaatio.

Jyrikin sai illan edetessä itselleen naamiaisasun.

Kaverikuva.

Pöydät notkuivat nyyttäriherkkuja ja koko ajan saimme tutustua uusiin ihmisiin.

Vuosi on juuri vaihtunut ja tunnelma on katossa (tai parvekkeella).

Illan viimeisiä kaverikuvia.

Uuden vuoden pippalot sujuivat rattoisasti ja iloiseksi yllätykseksi ruokaa oli jäänyt myös aamulle. Yllätyksenä tuli myös se, että puolalaiset ampuvat raketteja myös uuden vuoden päivänä ja oikeastaan niin kauan, kunnes rakettivarastot ehtyvät. Mutta suurimman ällistyksen koimme Jyrin kirjauduttua Facebookiin, josta löytyi selkeästi päihtyneiden puolalaisten merkintöjä. Aamulla opimme, että biba tarkoittaa kunnon ryyppäjäisiä. Itse kartutimme puolalaisten sanavarastoa munuaisella. Vuoden ensimmäisen päivän suunnitelmana oli tehdä sightseeing-matka pitkin Szczeciniä, mutta juhlinta verotti suunnitelmaa siinä määrin, ettei se toteutunut. Saimme siis hyvän syyn palata takaisin tähän kaupunkiin. Ystävämme ja kokemamme vieraanvaraisuus lienevät kuitenkin se ykkössyy tehdä uusi visiitti.

Matkamme kotiin alkoi tammikuun toisena päivänä kello viisi aamulla, jolloin junamme lähti kohti Gdańskia. Ennen kuin saavuimme takaisin Rovaniemelle, oli takanamme kuuden tunnin junamatka Szczecinistä Gdańskiin, sieltä bussimatka lentokentälle, lento Turkuun, bussimatka Turun keskustaan, junamatka Seinäjoelle, yöpyminen Seinäjoella ja lopulta junamatka Rovaniemelle. Miksi junamatkoille pitää aina osua niitä ihmisiä, jotka kailottavat kovaan ääneen omia asioitaan vierustovereilleen tai kännykkään? Tästä viimeistään huomaa olevansa jälleen Suomessa.

Gdańskin lentokentällä, jossa meitä viihdytti pieni, mutta sitäkin pippurisempi auto, jonka tehtävänä oli säikyttää linnut pois kentältä ampumalla raketteja. Liekö johtui väsymyksestä, mutta saimme kunnon naurut siitä pikkubiilistä. Koska emme kuvanneet kyseistä autoa, kuva kengästäni toimikoon korvaajana.

Seuraavaksi matkakohteeksi olemme valinneet Ranskan ja toivon mukaan matkamme toteutuu viimeistään syksyllä. Silloin viimeistään saa blogimme lisää täytettä.

Ich bin ein Berliner

Tiedossa siis jatkotarinaa uuden vuoden matkallemme. Ensimmäisenä iltana Szczecinissä suhteellisen pitkältä tuntuneen junamatkan jälkeen kohtasimme toisen puolalaisen ystävämme, Joannan. Iltaa jatkettiin glögin kaltaisen punaviinijuoman ja puolalaisten vodkien parissa, luonnollisesti sivistyneen eurooppalaisittain. Illalla myös lyötiin lukkoon seuraavan päivän suunnitelmat eli päiväreissu Berliiniin. Aamulla hyvin levänneinä, vaikkakin aikaisin jalkeilla suuntasimme Anian ystävän karttakätköille ja siitä juna-asemalle. Lähestulkoon ensitöiksemme jouduimme jonkinlaiseen passintarkastukseen, Ania mukaan lukien. Onneksemme tulkkimme ja maastopukuisten tarkastajien leppoisa asenne antoi ilmi, että tarkastus oli rutiininomainen, vaikkakin tilanteena erikoinen. Junamatka sen sijaan sujui keskeytyksittä ja suorastaan naurettavan edullisesti: maksimissaan viisi ihmistä matkustaa edestakaisin Szczecinistä Berliiniin ja saa samalla lipulla käyttää kaikkia mahdollisia julkisia kulkuvälineitä vain 28 euron yhteishintaan! 

Tutkittuamme Berliinin karttaa jo junassa, ehdimme laatia jonkinmoisen toimintasuunnitelman, joka kattoi oleellisimpien nähtävyyksien tarkastamisen. Hieman päälle kuudessa tunnissa katsastimme seuraavanlaisia kohteita:

'

Ensimmäisenä näkymänä maanpinnalla eteemme kohosi Brandenburgin portti, jonka toisella puolella oli jonkinlainen ulkoilmatapahtuma. Aiemmin kuulemamme perusteella paikan päällä oli samoihin aikoihin jokin kristillinen tapahtuma, liekö se kyseessä.

Portin naapurissa sijaitsee Holokaustin muistomerkki, joka lienee muurin jälkeen Berliinin vakuuttavin nähtävyys (ainakin omalla kohdallani). 1,9 hehtaaria erikokoisia kivipylväitä muodostaa upean sokkelon, vaikkakaan ei sellaista johon voisi eksyä.

Jyri muistomerkissä.

Ania ja Tytti vähemmän vakavina. Vaikka muistomerkki näyttää autiolta, se suorastaan kuhisi turisteja kuvaamassa sitä. 

Yleiskuvaa paaseista.

Seuraava kohde: Checkpoint Charlie. Sitä ennen näimme jo osan muurista, wuhuu.

Tämä rajavartijan koppi on vain jäljennös, mutta silti näkemisen arvoinen. 

Jyri poistumassa iloisena Amerikan vyöhykkeeltä.

Matkalla Berliinin muurin East Side Galleryyn bongasimme tämän patsaan, jonka olimme nähneet jossain extreme-televisiosarjassa. Tämä oli mieluisa yllätys, vaikka emme edelleenkään tiedä, mikä patsas on kyseessä. Kolmen nojailevan tai kenties kinastelevan miehen patsas?

Siltanäkymää muurin vieressä.

Kuuluisa pusuttelukuva ylimääräisellä suukottajalla. My god, help me to survive this deadly love.

Maalauksesta löytyy kaksi vierekkäistä hahmoa, jotka ovat prikulleen meidän näköisiä!

Berliinin joulukuun loppu = Rovaniemen kesä.

Muurin tihrustamisen jälkeen matkasimme Berliinin keskustaan, jossa vastaan tuli muun muassa raatihuone, josta löytyy ilmainen käymälä (kaikille Berliiniin matkustaville tiedoksi).

Herkistelykuva televisiotornin alla.

Viimeisenä nähtävyytenä näimme Olympiastadionin, jonne matkasimme suurin piirtein puoli tuntia. Kiitos yli-innokkaan paikallisen miehen, löysimme itsemme oikeaan U- tai S-Bahniin. 

Berliini tuli nähtyä kovin pikaisesti ja mainittakoon, että palaisin sinne mieluusti joskus uusintakierrokselle. Se oli miljoonakaupunki mieleeni, sopivan urbaani olematta täyteen ahdettu. Ehkä tämä ei ollut otollisin turistisesonki, ja siitä olen kiitollinen.

Vielä olisi yksi osa matkakertomuksesta tiedossa, uuden vuoden juhlintaa ja kotiin paluuta. Sitä ennen note to self: ensi kerralla suora lento Rovaniemelle, kiitos.

Polska polski

Täällä jälleen yhtä reissua rikkaampina! Vuoden vaihteen lähestyessä päätimme suunnata perinteistä poiketen ulkomaille, toisin sanoen jo osittain tuttuun Puolaan. Joulun jälkeen majoituimme pariksi yöksi Seinäjoelle, josta matka jatkui Turun kautta Pohjois-Puolassa möllöttävään Gdańskiin. Lentokentällä tapasimme ystävämme Annan eli Anian, joka on myös aiemmissa merkinnöissä seikkaillut. Hänen johdollaan lähdimme tutustumaan kaupungin merenpuoleiseen osaan, josta löysimme muun muassa Alvar Aallonkin kateelliseksi tekevän aaltoilevan muotoisen talon, ison molon ja hunajaolutta.

Molo = suuri laituri. Suomalaisina halusimme käsittää asian eri tavalla. 

Vesipiippuja ravintola Rucolan vieressä sijaitsevassa pienessä baarin tapaisessa.

Hunajaolutta, joka harmiksemme sai hunajaisen maun jälkikäteen lisätystä hunajasta, eikä siis ollut panimossa syntynyt makuelämys. Mutta tämän nauttiminen onnistuu siis myös kotioloissa.

Ensimmäisen yön vietimme Anian ystävättären vanhempien kotona, jossa pääsimme ensi töiksemme nauttimaan perinteisen jouluaterian rääppiäisten merkeissä. Ruokalistalla oli muun muassa jotain pierogien tapaisia, joita korviksi kutsuttiin, jotka asuttivat punajuurikeittoa, perinteisempiä pierogeja, jouluista salaattia ja monen monituisia jälkiruokakeksejä ja -kakkuja. Perhe oli hyvin kiinnostunut tietämään meistä ja Suomesta ja ihastui ikihyviin koiransa suomennettuun nimeen, Inkivääriin (joka myös Inkiväär-nimeksi taipui).

Huomionkipeä Inkivääri ja toinen karvaturri.

Jouluisa aamiaispöytä. Suurin osa kuusen koristeista oli syntynyt omin pikku kätösin.

Aamulla aamupalan ja hyvästien (johon kuului muun muassa salmiakkipussin luovuttaminen perheelle) läksimme turistikierrokselle Gdańskin sydämeen, vanhaan kaupunkiin. Infopisteen kautta suomenkielinen opasvihkonen mukaan ja suunnaksi kukkula, josta avautui näkymä lähes koko kaupunkiin. Vuosituhannen risti ja muuta kivaa nähtyämme jatkoimme matkaamme kohti vanhaa kaupunkia, joka oli täynnä kaikenlaista nähtävää.

Ensimmäisen yöpaikkamme läheisyydessä kaikkien kerrostalojen seiniin oli maalattu toinen toistaan hienompia taideteoksia. Näiden tarkoituksena on edesauttaa Gdańskin valitsemista tulevaisuuden kulttuuripääkaupungiksi. 

Karvakamu kukkulan kuninkaana.

Iso Asevarasto (tämä fakta selvisi vasta myöhemmin selatessamme kaupunkiopasta ajan kanssa).

Suurimman eurooppalaisen tiilirakenteisen, uskonnollisen rakennelman sisällä eli Pyhän Marian kirkossa. Kirkon suuruus ei aivan välity tästä kuvasta, mutta olipa visiittimmekin pikainen.

Kultainen talo. Oppaan mukaan talon julkisivuun tarkoitetut italialaiset veistokset upposivat laivan mukana, mutta onnneksi oli vaihtoehtona asettaa esille takaseinän veistokset. Tiedot jälleen omaksuttu vasta kuvan oton jälkeen kilometrien päässä kohteesta.

Raatihuone Pitkäkadun varrella, komea turisti ja raihnainen joulukuusi.

Satamanosturin välittömässä läheisyydessä. 

Visiittimme Gdańskissa oli melko pikainen, mutta sitäkin antoisampi. Hieman vain jäi harmittamaan, että emme päässeet näkemään Westerplattea, josta Toinen Maailmansota puhkesi. Saimme jouluaterian yhteydessä kuulla sodan alkaneen Gdańskista, joten mielenkiintomme heräsi tätä paikkaa kohtaan (uskokaa tai älkää myös minun, jolta aiemmin uupui täysin kiinnostus ihmiskunnan lähihistoriaan). Vielä on siis jotain nähtävää kyseisessä kaupungissa. Myös Ei Olemassa Olevien Hautausmaiden Hautausmaa kuulosti kutkuttavan erikoiselta. 

Kaiken tämän jälkeen kello oli vasta 13, mutta seuraava etappimme Szczecin oli hieman päälle kuuden tunnin junamatkan päässä, joten katsoimme parhaaksi valita aikaisemman junan. Szczecin valikoitui matkakohteeksi yksinkertaisesta syystä sen ollessa sekä Anian että Joannan kotikaupunki. Tästä hieman lisää myöhemmin, sekä myös katsaus päiväreissuumme Berliinissä. Siihen asti auf Wiedersehen!