Venetsia-katsaus

Nyt luvassa kauan odotettu jatkotarina Italian matkallemme. Eli siis maanantai-iltana saavuimme kuvankauniiseen Venetsiaan, jossa saimme niskaamme heti matkan ainoat vesipisarat. Lievää sadetta jatkui koko illan ajan, mutta kuten eräs italialainen vaihto-oppilas sen meille osuvasti ilmaisi: kuka tahansa voi nähdä Venetsian aurinkoisena päivänä, mutta vesisateinen Venetsia on jotain erikoista. Hostellin löydettyämme ja pakolliset murkinaostokset tehtyämme, lähdimme käppäilemään pitkin Venetsian siltoja ja kanaalinlaitoja. Öinen kaupunki oli upean näköinen ja kävelyreissumme venyi pitkäksi pienen navigointivirheen takia, mutta se ei ketään haitannut.

Naamiokauppoja löytyi lähes joka kulman takaa. Tällä kertaa ei lähtenyt mukaan V niinkuin verikosto -naamaria, mutta kovasti sitä Jyrin kanssa himoitsimme.

Kuuluisalla  Rialton sillalla.

Kanaali-typy.

Ylimääräisiä mallinukkeja.

Jyrin iltapelleilyt.

Pyhän Markuksen torilla, jossa minut ja Jyrin yllätti suuri pissahätä. Helpotus löytyi suunnilleen viiden tähden vessasta, jonne päästiin valkoiseen pukutakkiin pukeutuneen miehen saattelemana hienojen herroittelu ja neitittely sanojen myötä.

Seuraavana päivänä ihastelimme maisemia auringonpaisteessa jopa siihen pisteeseen, että sain niskani ja kaula-aukkoni poltettua. Venetsia oli kaikkea sitä mitä odottaa saattoi ja vielä satumaisempi kuin kuvitella voi. Tämän matkan toistaisin mielelläni uudestaan, lukuunottamatta paluumatkaa. Lähdimme tiistai-iltana takaisin kohti Bergamoa aikomuksenamme tutustua pikaisesti Bergamon kaupunkiin ilta-aikaan ja yöpyä sitten lentokentällä. Loppujen lopuksi me kaikki suomalaiset etsiydyimme Uiton kaltaiseen pubiin, jossa katsoimme Italia vastaan jokin Itä-Euroopan maa -jalkapallopelin Kmin, Anian ja Joannan kierreskellessä pitkin kaupunkia. Yö lentokentällä sujui suhteellisen rauhallisesti, vaikkakin omalta osaltani korkeintaan parin tunnin yöunilla. Kaiken kaikkiaan vietimme lentokentällä 13,5 tuntia, josta loppuaika oli suoranaisen tuskaista odottelua ja oman sängyn kaipuuta. Viime yönä (ja päivällä) nukuinkin 15,5 tuntia, mikä lienee oma henkilökohtainen ennätykseni ja edellisen yön tulosta. Ei enää lentokenttämajailua minulle, kiitos.

Fiinit karvagondolit.

Auringonpaistetta ja ylihintaisia venematkoja turisteille.

Rialton sillan maisemaa päiväsaikaan. Hylkäsimme ajatuksen matkustaa veneellä, joka oli halpaa vain paikalliselle väestölle ja päätimme luottaa jalkoihimme.

Vorrei un gelato. 

Kesänilkat.

Suuren kanaalin maisemia.

Pelottavan hatarat ja syöpyneet puujalat terassilla.

Turistipose.

Levää.

Jokin kupolirakennus.

Pursi kaunis hentoinen ja noin sata kaveriaan.

Lisää komeita gondoleja.

Juna-aseman vierestä löytyi mahtipontinen rakennus.

Lentokentän ajantappotapoja.

Tässä vaiheessa meitä oli tultu herättelemään kerran ja pian tämän jälkeen tämä toimenpide toistui. Ikävää pystytellä hereillä pakon sanelemana.

Huomenna körryyttelemme junalla Puolan Krakovaan, josta palaamme sunnuntai-iltana. Onneksemme mukaamme lähtee kaksi puolankielen eksperttiä, joten kielimuurikaan ei tule olemaan ongelma.

Arrivederci Italia!

Lauantaina otimme suunnaksi Italian, tarkemmin sanottuna Bergamon, jonne lennettiin suomalais-puolalais-ranskalaisseurueella. Ironista kyllä Earth Hour osui hetkeen, jolloin istuimme lentokoneessa, harmi vain että näimme silloin pelkästään pilviä pimeyden sijasta. Perillä Bergamossa pääsimme suureksi yllätykseksi osallisiksi jonkinlaisia katubileitä, jossa sadat ellei tuhannet ihmiset valtasivat kulkueena kadun ja samanaikaisesti kaduilla liikkui autoja lavoineen, joissa soitettiin live-konemusiikkia. Melkoinen aloitus Italian lomalle. Bergamosta suunnattiin samana iltana kohti Milanoa, jossa yövyttiin kaksi yötä. Mielikuviini verrattuna Milano oli suhteellisen pliisu, vaikkakin kokemisen arvoinen kaupunki. Luvatuista sateista huolimatta saimme nauttia kuivasta, vaikkakin pilvisestä säästä.

Turistit edustaa Milanon tuomikirkon, Duomo di Milanon edustalla.

Kirkon sisältä, jossa oli menossa jumalanpalvelus. Turistit räpsimässä kuvia ja kartanmyyntipiste kirkon sisällä pilasivat varmasti hartaimmin uskovien messun.

Maksamalla muutaman euron ja kiipeämällä ahdasta portaikkoa pääsimme tarkastelemaan kirkkoa ja maisemia yläilmoista. Taas kohdattiin kammojamme Jyrin kanssa.

Jyri ei kauaa katolla viihtynyt, mutta onneksi kuvattavia kohteita löytyi.

Lähes kesä Milanossa.

Linnan edustalla.

Puistossa.

Haarakaari.

Jos luulitte, että varvassukat olivat naurettava keksintö, niin vilkaiskaapa näitä!

Kiinalaiskorttelissa cappucinolla.

Footbagia jalkapallostadionin edessä.

Jättiläishevonen hevosareenan edustalla.

Maanantaina hyppäsimme junaan aikaisin aamulla ja suuntasimme Veronan kautta Venetsiaan. Verona osoittautui Milanoa mielenkiintoisemmaksi ja kauniimmaksi kaupungiksi lukuisine nähtävyyksineen ja kapeine kujineen. Päätimme paikan päällä virittäytyä aitoon italialaiseen tunnelmaan, toisin sanoen pitsan syöntiin. Oma pitsani oli suurin piirtein pahimman makuinen pitsa, jonka olen kuunaan syönyt (johtui kaiketi tilaamastani valkosipulista, jonka koostumus oli öljyistä nestettä), mutta Jyrin quatro stagione -pitsa puolestaan yksi parhaista kyseisistä pitsoista ikinä.

Amfiteatteri. Monet eri kaupungeissa näkemistämme nähtävyyksistä on ollut remontin alla, eikä tämäkään yksilö ollut poikkeus.

Juulian talon edustalla. Niin romanttista.

Kukat kukkivat myös Veronassa.

Taustalla kukkula, jonka päälle myöhemmin kiipesimme.

Santa Anastasia -kirkko.

Sorsatkin ihailemassa maisemia.

Kukkulan maisemaa.

Jokin toinen, raidallinen kirkko.

Koko porukka laatimassa pitsa-suunnitelmia.

Aukiolla, jossa kuultiin puhuttavan suomea muiden kuin seurueemme jäsenien suista.

Matka kohti Venetsiaa meinasi tyssätä alkuunsa, kun Jyrin kanssa saavuttiin turhan viime tinkaan juna-asemalle. Ehdimme kuitenkin mukaan juostuamme kuin gasellit ja matka kohti Venetsiaa alkoi. Siitä kerron teille joskus toiste (varmaan jo tänään), Jyri jo huohottaa niskaan omaa konevuoroaan odotellen. Ciao siihen asti!