Hartaasti odotettu talvilomani koitti viimein viikolla 12 ja suunnakseni otin Olos-Pallas -akselin. Lomakohde määräytyi täysin sillä perusteella, että Jyri työllistyi kuun alussa Pallaksen luontokeskukseen ja majoittuu vuoden loppuun asti Oloksella, jonne saavuin riistohintaisella bussikyydillä (kuuluapa vielä opiskelijakategoriaan). Ensimmäinen viikonloppu meni lähinnä oleskellessa mitään mainittavaa tekemättä, en saanut hilattua itseäni ulos vaikka aurinkoinen sää kutsui seireenien lailla. Autuas laiskuus.
Säät toden totta suosivat lomailijaa, vaikka hieman kirpsakkaa olikin pakkasten puolesta.
Kaappien kätköistä bongattua. Löytyi mökiltä myös muita markkahintaisia "aarteita".
Aluksi jaksoin jopa hieman panostaa ulkonäkööni ja siitä pieni todiste tässsä.
Ihastuttavan pieni televisio tarjoili kanavainfoaan kaksikielisenä.
Lomaviikon alettua virallisesti maanantaina, päätin lopulta reipastua ja ladattuani kännykkääni eksymisen varalta maastokarttasovelluksen, lähdin reippailemaan pitkin Oloksen hiihtolatuja. Vaikka Jyri oli ottanut salaa myös minun sukseni mukaan jo aiemmin, en tohtinut lähteä testaamaan niitä yksin 13 vuoden tauon jälkeen. Sen sijaan käppäilin turistina pitkin hiihtolatuja ja onnekseni en saanut vihaisia katseita oikeasti hiihtäviltä ihmisiltä.
Hurja nousu kohti tuulimyllyjä, ainakin huonokuntoiselle.
Ampumaradalla.
Ampumaradan hiekkakasat.
Oloksen laskettelukeskus.
Illalla päätimme lopettaa hiihtolakkoni ja auringon laskiessa lähdimme hiihtämään aiemmin päivällä kävelemääni lenkkiä. En suostunut kuvattavaksi tämän aktiviteenin aikana, joka osoittautui ylämäkivoittoisessa reitissä yllättävän haastavaksi. Vielä ei kyseinen laji vienyt minua mukanaan.
Pastellisävyisen maiseman keskellä siintää Jyrin työpaikka.
Hiekkakukkulat (= mystiset valkeat kalliot) illan hämärtyessä.
Tiistaina lähdin Jyrin mukana töihin tutustumaan luontokeskukseen ja sen lähiympäristöön. Koska Jyrin työpäivä alkoi joka viikkoisen luontoiltaman takia myöhemmin, päätimme käristellä makkarat ennen sitä eräällä laavulla, joka tosin osoittautui lumen saartamaksi. Kyseinen laavu sai jäädä näkemättä ja sen sijaan tulistelimme luontokeskuksen läheisyydessä sijainneella Pallaskeron laavulla, josta Jyri hipsi töihin ja minä hänen mukanaan tutustumaan luontokeskuksen näyttelyihin. Nähtyäni tarpeeksi päätin tutustua hieman paremmin läheisiin maisemiin, jotka olivat vertaansa vailla. Loppupäivän viihdytin itseäni luontokeskuksessa myytäviä tuotteita tutkiskellen ja odotellen iltaa, jolloin vieraileva luonnoitsija esitteli luontoiltamassa revontulikuviaan. Kuin tilauksesta illan päätyttyä revontulet tulivat esiin ja koitti matka takaisin Olokselle.
Jyri ja Pallas.
Pronssinen oravapatsas, joka on osa Mats Wikströmin luomaa Orava Avenueta.
Työ- ja lomanaama.
Näin iloisen miehen tapaa Pallaksen luontokeskuksessa, eikä mikään ihme kun on niin hulppeat maisemat ympärillä.
Jyri pisti minulle pyörimään paikallista luontoa esittelevän videon. Meinasin jäädä katsomaan sen uudestaan saksalaisten turistien kanssa kuultuani, että Roman Schatz kertoilee tarinat saksaksi.
Voisinpa aina tehdä kävelylenkkejä näissä maisemissa.
Pallaksen laskettelurinteitä.
Romanssikahvila.
Pieni otos näyttelyn antimista.
Ilta-aurinkoa ja hiljaisia hetkiä luontokeskuksessa.
Seuraavana päivänä Jyrillä oli tiedossa hieman erilainen työpäivä, johon sain onnekseni ottaa osaa. Siitä lisää pian, nyt hieman niestaa napaan!
