Suomalais-puolalaiset pidot

Eilinen päivä oli kuin tehtyä mölkkyä ja muita ulkoaktiviteetteja varten, valitettavasti meillä se kului neljän seinän sisällä koulussa. Ängettiin Jyrin kanssa muiden mukana tsekin kielen -kurssille ja lausuessamme äänteitä opettajan perässä koin flashbackeja ala-asteen aapistunneille. Furniture and Design -kurssi puolestaan antoi loistavat lähtökohdat harjoittaa englannintaitoja, en ole varmaan edes millään suomalaisella kurssilla jutellut opettajan kanssa yhtä paljon. Rentoa tunnelmaa ja mielenkiintoisia aiheita luvassa näillä tunneilla, vaikkakaan omaa mölkkyä emme pääse toiveistamme huolimatta nikkaroimaan.

Aurinkoinen bussireissu kouluun.

Kevät-Jyri.

Koulun jälkeen kiiruhdettiin kotiin, sillä seitsemän aikaan illalla oli luvassa suomalais-puolalaiset iltamat asuntolamme käytävällä. Suomalaisten vastuualueeseen kuului pitää huoli, etteivät suomalaisviinojen virrat ehdy, kun taas puolalaiset huolehtivat catering-puolesta. Maisteltiin illan aikana fisuja, Finlandia-vodkaa karpalon maulla ja ilman, Koskenkorvaa, perunalättyjä smetanalla ja kahdenlaista salaattia ranskalaisilla vivahteilla. Hyvää oli ja vatsa täyttyi kaikesta tästä, sekä myös muutamasta tsekkiläisesta oluesta. Juhlia jatkettiin pitkälle aamuun, mutta minä tylsänä päätin painua pehkuihin ennen muita. Hauskaa pidettiin, niin kuin kuvat kertoo.

Perunaplättyjä.

Käytävälle pystytetty ahdas ruoka- ja juomapöytä.

Ville puuhissaan.

Jyri suomenlipun varjossa, tai toisinpäin.

Viina oli turhan tujua, joten sitä laimennettiin mandariineilla tai satsumilla tai klementiineillä.

Suuri kaataja-Jyri.

Ville löysi itselleen paikallisen vaimokkeen jo heti saavuttuaan Tsekkiin.

Mahanpohjalle jäi vielä kuitenkin pieni kolo, joka paikattiin kurkulla. Tyhmien ilmeiden pariskunta.

Pojat panosti pukeutumalla opiskelijahaalareihin.

Sami ja Kmi menivät naimisiin ja erosivat saman illan aikana ja myöhemmin illalla otetuista kuvista selvisi, että Sami kosi myös toista tyttöä illan aikana. Aika velikulta tuo Sami.

Jyrin ja minun kirous: typerät poseerausilmeet.

Rilli-JP.

Illan viimeinen kuva.

Koulua ja klubia

Täten voidaan todeta, että ensimmäiset oppitunnit on istuttu läpi. Maisemaekologian tunnit meni vierailevan professorin luentoa kuunnellen ja kun tuli luonnonsuojelun tuntien vuoro, havaittiin että tämä kurssi ei ole meitä varten. Turhan kiivastempoinen etenemistahti ja ennen kaikkea hurja tehtävien määrä suorastaan ajoi meidät Jyrin ja muutaman muun kanssa pois tunneilta tauon aikana. Ehkä se Tsekkiä aloittelijoille -kurssi on enemmän meitä varten. Landscape recreology -kurssi oli niin simppeli, kuin J-P oli kertonut; muutama helppo esitelmä sekä koe ja kurssi on läpi. Muutenkin sen sisältö tuntuu soveltuvan myös alemmille koulutusasteille, sen verran yksikertaisia esitetyt asiat olivat. Sehän passaa vallan hyvin.

Juho ja Vesa muutaman tunnin yöunien jälkeen. Vähäinen unenmäärä on havaittavissa.

Eilen lähdettiin seikkailemaan suuntana joku klubi jossain. Aiempi suunnitelma mennä yliopiston omiin pileisiin vaihtuikin illan aikana suunnitelmaksi löytää tsekkiläisten suosittelema klubi, josta myös heidät löytäisimme. Alkuun suunnitelma kuulosti erittäin hyvältä verrattuna täyteen ahdettuihin pileisiin, jotka tunnetusti vetävät väkeä. Siinä vaiheessa kun oltiin matkattu lähes tunti saapumatta välietappiin, alkoi ensimmäinen vaihtoehto jälleen houkuttaa. Saamamme tieto bussien aikatauluista ja reiteistä ei pitänytkään paikkaansa, joten harhailtiin neljästään pitkin Brnota, kunnes lopulta saavuttiin kaupungille (jonne olisi päässyt muilla keinoin alle vartissa). Lopulta kuitenkin päästiin määränpäähän saatuamme opastusta kädestä pitäen. Klubilla oli hauskaa, kunnes huomasin, että valaistukseen käytetty UV-valo muutti kaiken pölyn ja nukan vaatteissa valkoiseksi ja hilseen näköiseksi töhnäksi. Note to self: ensi kerralla päälle muuta kuin nukkaista mustaa vaatetta.

Toissapäivänä käväistiin paikallisessa ostoskeskuksessa, jossa on kolme kerrosta ja muistaakseni noin 130 putiikkia. Jyri jaksoin koluta minun kanssa läpi vajaa kymmenen kauppaa ja loput käveltiin ohi keskimmäisessä kerroksessa, joten tiedän kyllä mitä tehdä sadepäivinä. Ainiin, täällä myytävät hiusvärit on pakatttu sen takia pienempiin paketteihin kuin Suomessa, koska niistä puuttuu sekoituspurnukka.

Matkalla pileisiin, mutkan kautta.

Otettiin yhdessä välissä bussi väärään suuntaan ja tässä pohditaan, että mitä seuraavaksi.

Iltapusu.

Mölkähdimme jälleen Mölkkyyn

Ensimmäiset Mölkky-pelit on nyt pelattu täällä Tsekissä. Simpan ja J-P:n kaveri oli itse veistellyt meille Mölkky-pelin ja tehnyt sille kätkön jonnekin päin tätä kaupunkia ajaessaan sen halki. Kätkö löytyi jo muutama päivä sitten, mutta nyt vasta päästiin taas kunnolla toteamaan miten hieno peli on kyseessä. Harmi sinällään, että kolea sää ei suosinut meitä ja kierroksia kertyi vain kolme. Ensi kerralla sitten lisää, tuntuu että jäin taas koukkuun.

Wien-raportti

Viikonloppureissumme alkoi perjantaina, jolloin hypättiin parin ranskalaisen typyn kanssa bussiin kohti Wieniä. Kaikkiaan meitä oli reissussa mukana 13 henkilöä, mukaan lukien muutama puolalainen ja J-P, joiden matka oli alkanut jo aiemmin aamulla. Saavuttuamme Itävallan pääkaupunkiin, kirjauduttiin hostelliin sisään, jätettiin laukut huoneeseen ja suunnattiin lähimpään pizzeriaan.

Hostellin aulan ikkuna. Lukitsin itseni vahingossa ulos hostellista muiden ollessa sisällä ja sain heti osakseni paikallisen nuoren naisen haukut hänen yksityisyytensä loukkamisesta ottaessani kuvia porraskäytävästä. En kuitenkaan lue intresseihini kuvata vieraita ihmisiä.

Lähipizzeria.

Ruokittuamme itsemme oli vuorossa kauppojen hyllyjen tyhjennystä. Erkaannuttiin Jyrin kanssa muista ja löydettiin heti molempia kiinnostava kauppa. Tsekkiläiset ystävämme kertoivat kauhujuttuja Wienin hintatasosta, mutta mielestämme ne olivat täysin liioiteltuja. Myöskään alkoholi ei ollut kaupoissa hirveän kallista, suorastaan huomattavasti Suomesta saatavaa halvempaa. Hostellille palattuamme ihailimme ostoksiamme ja juotiin kahdestaan olutta ja viiniä. Muiden palattua samaiselle paikalle viettiin iltaa yhdessä ja lopulta huomattiin, että meille (ja Samille) jäi nukkumapaikaksi 10 hengen majoituspaikka eri rakennuksessa. Siinä oli todellista turistihostellin tuntua, varsinkin kun huomattiin ensimmäisten 20 nukkumapaikan sijaitsevan pitkän käytävän varrella. Itse saimme perimmäisen (ja ainoan) huoneen. Aamuyöllä heräsin parin espanjalaisen osoitellessa meitä kännykän valolla ja ainoa sana, jonka ymmärsin, oli naked. Siinä vaiheessa loppui huumorintaju ja karjuin espanjalaiset pois meidän ympäriltä.

Uudet naispopot.

Uudet ulkomaalaiset ystävämme eivät halunneet päätyä blogiin, mutta tämä kuva löytyy jo Facebookista, joten tuskin Joanna pahastuu.

Seuraavana aamuna lähdettiin kiertämään tarkemmin kaupunkia. Ensimmäisenä päätettiin vierailla Wienin luonnontieteellisessä museossa ja varsinkin Körperwelten der Tiere -näyttelyssä, joka tarjosi kurkkauksen eläinten sisälle. Jo itse rakennus oli sekä sisältä- että ulkopäin vaikuttavan näköinen.

Valitettavasti Köperwelten der Tiere -näyttelystä ei saanut ottaa kuvia, mutta aulasta olevasta näytekappaleesta sai. Tuollaisia kummajaisia sieltä löytyi ja olen lievästi sitä mieltä, että näyttely oli kieron mielen tuotos, vaikkakin opettavainen.

Dinosaurusosio oli mieleeni.

Tunsimme itsemme huijatuiksi, kun huomasimme mammutin peräpään puuttuvan. Alkuun illuusio oli täydellinen, mutta se ei kestänyt tarkempaa tarkastelua.

Seuraavaksi otimme suunnan kohti ruokapaikkaa, joksi valiintui vietnamilainen ravintola. Ensimmäinen kerta vietnamilaisessa osoittautui loistavaksi kokemukseksi, palvelu pelasi ja ruoka oli hyvää. Siltä lähdettyämme osa palasi hostelliin varamaan seuraavan yön paikat, mutta koska päätimme lähteä jo samana iltana, lähdimme suunnistamaan kohti Blue Tomato -kauppaa. Pahaksi onneksi emme Jyrin ja muiden suurista ponnisteluista onnistuneet löytämään sitä, mutta näimme matkalla muuta mielenkiintoista.

Kyseinen kirkko oli remontin alla ja meitä yritettiin jälleen kerran huijata illuusioilla, tällä kertaa kangaspeitteellä.

Uupuneina ja nuutuneina viisi meistä palasi illan jo pimennyttyä takaisin rakkaaseen Brnohon. Kaipasimme jo suorastaan omaan asuntolaamme, vaikka viikonlopun reissu olikin antoisa ja kokemisen arvoinen. Ensi viikonloppu sama reissu uudestaan, silloin tosin matkakumppaneina Jyrin vanhemmat.