keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Provinssi 2015

Täällä taas innokas blogin päivittäjä kertailee parin viikon takaisia tapahtumia! Kuten otsikko paljastaa, nyt on tarjolla lätinää ja kuvia Provinssirockista. Provinssin painiessa suurten myllerrysten keskellä oli festivaalitarjontaa tänä vuonna neljän päivän verran. Ennakkoon odotin hieman kauhulla yli puolen viikon mittaista festarointirupeamaa tai lähinnä festarikestävyyttäni, mutta hyvin jaksoi vielä vanha. Seinäjoelle siirtyminen alkoi tiistaina minun ja Jyrin lisäksi Hennan ja uuden tuttavuuden Ollin kera. Ensimmäinen festaripäivä käynnistyi Ollin unohtaessa kännykkänsä Hennan autoon, mutta onneksi Ollin suuntavaisto johdatti hänet oikeaan aloittelupaikkaan Lotan ja Villen luo, jonne myös meille viime vuodesta tuttu Eerika suuntasi. Keikkaputki alkoi tytöillä nostalgisisssa tunnelmissa The Wombatsia fanittaen ja Tivoli-baaria muistellen, pojat sen sijaan suuntasivat Lapkoa kohden. Näiden jälkeen tapitettiin Die Antwoordia, jota seurasi LCMDF:n harmittavan vähäisellä yleisömäärällä varustettu keikka. Suurella innolla odottamani keikka päättyi lopulta kouralliseen katsojia, jaiks.

  
Eturiviin ei ollut liikaa tunkua, mahtui hytkymään rauhassa.

Ensimmäinen päivä oli sateen kyllästämä, mutta hetkittäin pärjäsi ilman huppua.

Onneksi oli kumpparit.

Muse ja jättipallot Jyrin näkökulmasta.

Muse ja konfetit Tytin näkökulmasta.

Torstaina päästiin grillailemaan ja ratkomaan mölkkymestaruus, joka jo takavuosilta totutusti meni Villelle. Keikkaputki alkoi Milky Chancesta ja jatkui Kentillä, jota seurasi pari kipaletta muutamilta eri bändeiltä. Lopulta seuraamme liittyi myös Sofia ja yhteisestä päätöksestä läksimme katsomaan Olavi Uusivirtaa. Ilta huipentui Calvin Harrisin puolen miljoonan keikkaan, jonka arvo täytyy edelleenkin kyseenalaistaa. 

Ilo ylimmillään kolmiopojalla.

Ville grillaa, tytöt poseeraa vaivautuneesti Olli välissään.

Mölkky-valvoja.

Jussi näyttää mallia.

Mölkky-jumalat eivät olleet suosiollisia minulle, joten kuvaamiseen jäi aikaa.

Ollin taidonnäyte.

Ville ja Lotta luonnollisina.

Torstaina oli aikaa virkistäytyä ulkopuolella.

 Eerika.

Tihrusilmä ja festarikaverit.

Onko teillä hauskaa? JOO!

 Vakavampi versio.

Jänniä hetkiä päälavan lähettyvillä.

Savua ja lasereita Calvin Harrisin keikalla, wau.

Perjantai koitti, Sofia jatkoi matkaa kotiin ja tilalle saatiin Fanni (anteeksi jos en osaa kirjoittaa nimeäsi oikein). Päivän aikana maisteltiin Lotan tekemää jumalaista aurajuustodippiä, koettiin liikutuksen hetkiä koulupaikan johdosta, nautittiin auringonpaisteesta, petyttiin Young Fathersin keikkaan ja hihkuttiin ilosta muita keikkoja katsellessa.

Lotta ja Ville loihtivat meille aurinkoista boolia, joka olisi käynyt myös aamupalasta. Oli sen verran hyvää, että aurinkokin tuli seuraamaan menoa.

Huono keikka, lähes hyvä kuva.

Ihana pastellipää kuvattavana.

Luottokumpparit kertaa kaksi.

Mmmm, mustaherukkalonkeroa.

Vad tittar vi på?

Nause ja hauskaa oli!

Selkeästi hyvä keikka! Kenties Millencolinia.

Etukameralla ja silti näin hyvät poseeraukset...

Ummetusta jamaika-ruoan jälkeen?

Yleiskatsausta jälleen samasta kohtaa kuin keskiviikkona.

Jussi innostui keräämään meille pyllynalusia. Jopa siinä määrin, että ohikulkijat innostuivat meiltä niitä pyytelemään, kun meillä niitä näytti piisaavan.

Perjantaina käytiin vielä ihastelemassa The Cardigansia, riehuttiin Disco Ensemblen tahtiin ja tanssittiin illan viimeiset tanssit Deadmau5in pauhatessa. Viimeinen keikka jäi omalta osaltani hieman vajavaiseksi väsyn yllättäessä, mutta onneksi yövyimme tällä kertaa Lotan ja Villen residenssissä, joten kotimatka oli sangen siedettävän pituinen. Aika kului muita odottaessa kuin siivillä, kun tarjolla oli Lotan minulle varta vasten säästämä ruohosipuli-istutus. Lauantai lähti käyntiin rennoissa tunnelmissa kaikkien valittaessa väsyä ja vanhuutta. Festarialueelle siirryttiin First Aid Kitin keikan lähestyessä ja voi miten ihana kesätunnelma valtasikaan mieleni (vaikka se ei ehkä enää tässä vaiheessa näkynytkään ulospäin)! Seuraavaksi soi Krewella, mutta potin räjäytti Kygo. Tässä vaiheessa jaksoi jo taas vähän hetkua. Harmikseni Tove Styrke ei päässyt saapumaan paikalle, joten Above & Beyond sai lievittää mielipahaani. Viimeiset soinnut kuultiin Faith No Morelta, mutta enemmän sytyin kyllä maailmanpyöräajeluun, jonne olimme päättäneet suunnata tämän keikan aikana. Näin näytti ajatelleen myös moni muukin festarikävijä. Onneksi solistin kehotuksesta huolimatta kukaan ei intoutunut virtsaamaan maailmanpyörän saavuttaessa lakipisteensä. Tähän oli hyvä päättää Provinssi tältä erää ja siirtyä viettämään kesälomaa. Toivon mukaan ensi vuonna on tiedossa vähintäänkin yhtä hyviä hetkiä!

 
Jännän äärellä ja lopulta huipulla.

Nähdään taas ensi vuonna Provinssi!

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Juhannus Vaalassa

Tämän vuoden juhannussuunnitelmat varmistuivat muutamaa päivää ennen juhannusta, kun saimme kutsun tai vaihtoehtoisesti kutsuimme itse itsemme jälleen viettämään juhannusta Samin mökille Vaalaan, jossa vietimme ratkiriemukkaan juhannuksen kolme vuotta aiemmin. Myös tämän vuoden keskikesän juhlistus sujui railakkaasti ja mieleenpainuvasti hyvällä seuralla, vieläpä samalla (vaikkakin typistetyllä) miehityksellä. Matka alkoi kaupan ja pitkäripaisen kautta ja onnekkaimmat meistä saivat korkata ensimmäiset huurteiset jo matkan aikana. 

IPA ja hiiliolut, tämän vuoden herkut! Onnekkaimmat kuvassa, kuskina Vesa.

Menomatkalla vielä pakkelit paikallaan töiden jälkeen.

  
Suosiollinen Vesa pysäytti Ranuan eläinpuiston kohdalla toiveestani täyttää ehtyneitä herkkuviinivarastoja. Matkaan lähti variksenmarja- ja kuiva puolukkaviini ja kuva hupsusta pikku hundenista vessojen katveessa, Jyri tyytyi namuihin ja Vesa sai uuden julisteen.

Toinen seisaus tehtiin pian edellisen jälkeen renkaiden vaatiessa kiristystä. Viereeni sijoitetut patongit alkoivat menettää massaansa näillä main.

Perillä meitä odotti hohkaava kesäaurinko, Sami ja Kaisa. Purimme kassit, korkkasimme lisää juotavaa ja suuntasimme rannalle tarkastamaan maisemia. Kaikki oli ennallaan, vain vedenpinta oli aiempaa korkeammalla. 

Säiden helliessä meitä vielä torstaina otimme kaiken ilon irti siitä.

 Jyri pääsi testaamaan aiemmin ostamansa kesäaktiviteettivälineen aka amerikkalaisen jalkapallon.

Hyvin lensi.

Sami ja minä tyydyimme tarkkailijoiden rooleihin.

Smaragdisaari!

Aikamme puuhailtuamme rannalla ja tissuteltuamme, ryhdyimme tekemään ruokaa. Valitettavasti grillihiilivarastot olivat ehtyneet, mutta tämä ei tyrehdyttänyt grillausintoamme, vaan pojat virittelivat jäljellä olevista hiilistä minihiilloksen. Makkarat päätin paistaa tylsästi pannulla ja maissit pääsivät lämmittelemään grilliin. Tässä vaiheessa taivastelimme porukalla perunoiden uupumista. Emme uskaltaneet pyhäinhäväistyksen pelossa tuoda mukanamme perunoita perunaviljelijän mökille, mutta eipä hänkään ollut moisia muistanut mukaan napata! Onneksi vielä yksi pariskunta oli saapumatta ja heille vieritettiin vastuu uupuvista perunoista ja grillihiilistä. Ruokatauon jälkeen poikien kalastusinto oli suurimmillaan ja matkaan he kävivätkin. Jäimme Kaisan kanssa mökkivahdeiksi ja ottamaan vastaan viimeiset yövieraat Miran, Simpan ja Papu-koiran. 

Kalakaverit! Suureksi helpotuksekseni kaikki pukivat mukisematta pelastusliivit ylleen.

Papu, jonka kehonhallinta on lähes yhtä hyvä kuin omanikin. Kun kaksi riehujaa laitetaan yhdessä siirtymään rannalta mökille, ei voi muuta odottaa kuin yhteentörmäystä ja mustelmaa helpommin mustelmia saavalle osapuolelle.

Suurin osa porukasta vietti ensimmäisen illan ja yön savusaunoen ja rohkeasti kylmässä vedessä pulikoiden. Aamun valjetessa Vesan jäätelönhimo oli yltynyt niin suureksi, että Mira ja Simppa joutuivat käyttämään Vesaa lähimmällä aukiolevalla huoltoasemalla. Liekö syy jäätelössä vai potentiaalisissa jäätelönmyyjätytöissä... Loppupäivä sujui kuten edellinenkin, grillailun, tissuttelun ja kalastelun merkeissä. Kesken kalareissun, johon tällä kertaa oli ängennyt mukaan koko kööri Kaisaa lukuunottamatta, puhkesi sade, joka ei kuitenkaan tunnelmaa latistanut. Myöskään sähkömoottorin tehon heikentyminen vastavirrassa ei saanut meitä lannistumaan, vaan tarttumaan reippaasti airoihin ja mies- sekä naisvoimin soutamaan laiturin takaisin rantaan. Edellisen päivän kalansaaliiksi pojat onnistuivat haalimaan yhden ison ahvenen, kun taas tänä päivänä Ahti soi antejaan kolmen hauen verran, vaikkakin kaksi näistä päästettiin menemään takaisin kasvamaan tulevia vuosia varten. Jyri onnistui tämän vonkaleen pyydystämään, vaikkakaan kuvia siitä ei todisteena olekaan. Päivän hämmentävin saalis lienee kuitenkin jokin orgaaninen tai epäorgaaninen pesäke, jonka sisältä löytyi aina välillä kurkkiva toukka. 

 Grilli kuumaksi kun hiiliä piisaa!

Grillausapu-Papu!

Hotkijat häipyivät ruokalevolle muiden vielä vetäessä niestaa napaansa.

Aqua Belt -mies olkihatussaan naisen vietyä tämän lippalakin!

Tyylikästä porukkaa sateen yllättäminä.

Illan ohjelmassa oli jälleen saunomista, mutta myös aivotoimintaa vilkastuttava lautapeli Sano Suoraan! Suomalaisen Kirjakaupan alesta napattu peli sai kassalla myyjän suositukset, eikä suotta. Hieman sääntöjä muutettuamme, peli osoittautui entistä viihdyttävämmäksi.

Laittakaamme tärähtäneet kuvat pimeyden syyksi, viiniä emme suinkaan voi syyttää.

Lauantain eli juhannuspäivän koittaessa olimme epätietoisia kotiinpaluun ajankohdasta, mutta päätimme kaikesta huolimatta jälleen grillata, veneillä ja uutena päivätoimintana kokeilla kiteboardingia! 

Pallogrilli jäi unholaan, kun rantahietikon tulipaikkaan sytytettiin nuotio.

Auringon kurkistaessa pilvien takaa, poikien paidat suorastaan lensivät pois päältä.

Ihana kesämies <3

Mikä hurmuri toinen onkaan!

Myös Papu osasi nauttia kesäisestä säästä, vaikkakin se raukka oli joutunut yöllä mäkärien syömäksi muidenkin edestä!

  
Tässä kuvassa kiteytyy kesän syvin olemus!

Tässä puolestaan kuvattuna vain osa kiteboardingiin tarvittavasta leijasta kantajien perspektiivistä.

Tältä se näytti rannalla maatessaan odottaessaan taivaallisia seikkailuja.


Varovaisen optimistiset kaverukset ennnen leijan lennätystä.

Loppujen lopuksi tuuliolosuhteet eivät suosineet yritystämme saada Sami liitelemään vetten päällä. Parhaimmillaan saimme leijan nousemaan ilmaan hetken ajaksi Jyrin ja Simpan soutaessa rivakasti vastatuuleen ja Samin istuessa soutuveneen perässä leijamestarina wakeboard kiinni jaloissaan. Raaka miesvoima osoittautui jälleen sähkömoottoria tehokkaammaksi. Vaikka itse kiteboardaus ei onnistunut, olin varsin vakuuttunut ja peloissani jo pelkän leijan noustessa ilmaan ja saivatpa naapurimökkien asukkaatkin hetkeksi muuta tekemistä kuin simmaroinnin. Tähän kokemukseen oli hyvä päättää juhannusriennot ja lähteä köröttelemään takaisin kotiin kauniissa juhannusyön auringonpaisteessa. 

Lupaukseni viettää koko juhannus velourasussa ei aivan toteutunut, vaikkakin puoleksi päiväksi sain siitä mainion mökkiuniformun ja huppari toimi hyvin takin korvikkeena.

Heihei juhannus, ensi vuonna sinut taas tapaamme!