Matkamme kolmas päivä aloitettiin jo tutuksi tulleella croisantti-aamiaisella ja ehostatumisen jälkeen suuntasimme metrolla kulkumme Eiffel-tornille. Heti metrosta ulos astuttuamme kävi selväksi, ettei tornin löytäminen tulisi olemaan vaikeaa: täytyi vain seurata tornin pienoismallien kaupustelijoita ja turistivirtaa, joka tähän vuodenaikaan ei liene huipussaan. Ihastelimme tornia joka kulmasta, räpsimme kuvia toisistamme ja jopa toisesta paikalle saapuneista aasialaisista hääpareista ja päädyimme siihen tulokseen, ettei tornin vieressä sijainneista Buddy Bears -karhuista Suomen versio ollut läheskään hienoin. Sen sijaan hienoja olivat tornin rakenteet, joista löysimme tuttuja muotoja, joita myös olohuoneen kangastaulustamme löytyy.
Matkapossu Piu lähettää terveisiä Eiffel-tornin kupeesta!
Ihailtuamme tornia tarpeeksi, kipitimme lähellä sijainneelle Invalidikirkolle. Pysähdyttyämme hetkeksi tutkimaan karttaa, saapui seuraamme vallan avulias pariisilainen, joka tarjoutui heti avustamaan meitä. Mitä mukavaa kansaa!
Varsin tyyriin näköinen kultakupoli ja perinteinen turistipose.
Invalidikirkosta olisi löytynyt muun muassa Napoleonin hautapaikka, mutta tyydyimme ihailemaan rakennelmaa ulkopuolelta.
Tämän etapin jälkeen jolkotimme kohti Louvrea, joka kuului näihin alle 26-vuotiaille ilmaisiin museoihin. Jo ulkopuolelta museo näytti kutsuvalta ja luonnollisesti toi mieleen Da Vinci -koodin. Opaskirjasemme sanoi, että lyhyimmät sisäänpääsyjonot löytyvät muualta kuin pyramidin kohdalta, mutta kyseisen jonon edettyä melko nopeaa, päätimme liittyä siihen ja ihailla samalla itse pyramidia. Sisällä hämmennyimme eri jonojen määristä ja päätimme valita umpimähkään yhden lippujen toivossa. Jonotettuamme suunnilleen vartin ja päästyämme vihdoin lippuluukulle, saimmekin kuulla, että henkkareita näyttämällä pääsee suoraan sisään eri näyttelyihin, eikä lippuja tarvita lainkaan. Tässäpä vinkkiä kaikille alle 26-vuotiaille Euroopan Unionin kansalaisille: älkää turhaan jonottako.
Museo oli täynnä katseltavaa aivan taide- ja tietoähkyyn asti, joten katsastimme vain mieleisimmät, tietenkin ensimmäisenä suuntasimme Mona Lisan luo. Itse maalauksen näkeminen ei ollutkaan niin suuri kokemus, joksi sitä alkujaan luulin. Taulu levittäytyi eteemme melko kolkon näköisen huoneen keskellä kuin vaivihkaa turistilauman kuitenkin piirittäessä sitä, oikeanlainen tunnelma oli tiessään. No onpahan tullut nähtyä niinkin tunnettu teos.
Tutkailimme myös Egypti-näyttelyä, satunnaisia maalauksia ja patsaita ja itse koristeellista museota. Paljon jäi nähtävää, mutta nälkä vei lopulta voiton ja kuuluisat maalaukset saivat jäädä odottamaan seuraavaan kertaan.
Lasipyramidin alla.
Kuuluisa nänninnäperrys-taulu, jonka halusin ehdottomasti nähdä. Pikaisen googlettamisen tuloksena sen nimeksi löytyi "Gabrielle d'Estrées et une de ses soeurs".
Louvrea ulkopuolelta.
Päivän viimeinen visiitti tehtiin Champs-Élyséestä pitkin kävellen Riemukaarelle. Itselleni Champs-Élyséestä tulee mieleen rikkaiden huvit, mutta katsottuamme tarkemmin ympärillemme, näimme muun muassa H&M:n ja Quicksilverin putiikit, joista jälkimmäiseen poikkesimmekin. Päästäkseen tarkastelemaan kaarta lähempää, häätyi köpötellä maan alle kaivetun tunnelin kautta tornin luo. Tällä kertaa päätimme ihastella Riemukaarta pelkästään maantasalta, läheltä ja kaukaa. Mutta jatkoa seuraa!
Ilta jatkui jälleen hostellilla tutuissa merkeissä: viini-iltapalaa mutustellen. Jyri joi suorastaan moukkamaisesti belgialaista olutta, pyh (vaikka melko hyvää oli). Seuraava osa matkamuistelmista on viimeinen, mutta sisältää ehkä matkan huikeimmat näkymät. Nauttikaahan viiniä sitä odotellessanne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti