Norja

Tasan neljä viikkoa sitten läksimme matkaan Pallakselta kohti Norjaa. Jyri oli luonut meille alustavan roadtrip-suunnitelman, johon sisältyi pari yötä Norjassa ja paluu takaisin Olokselle Ruotsin kautta. Jyrin päästyä sunnuntaina töistä, lähdimme köröttelemään kohti Kilpisjärveä pysähtyen matkalla murkinoimaan Niestapaikassa herkkuhampurilaiset ja ostamaan unohtuneet tulitikut. Saavuttuamme Kilpisjärvelle, ihailtuamme Saanaa tarpeeksi ja todettuamme aikeemme kiivetä sen päälle turhan kunnianhimoisiksi kellonaikaan nähden, päätimme siirtyä Norjan puolelle ja etsiä sopivan tienpätkän yöpymistä varten. Ensimmäisenä yönä olimme suunnitelleet yöpyvämme autossa, koska fobioistani johtuen telttailu ei tullut kysymykseenkään. Yö sujui helteisissä merkeissä vähäisillä unilla, mutta aamulla olo oli yllättävän virkeä. Muistutuksena ensi kertaa varten: muista ottaa kirja mukaan Tytti!

 

Roadtrip!

 

Jyri ja sivussa siintävä Ruotsi.

 

Muotkatakka aka Suomen maanteiden korkein kohta (565,6 mpy). Myös näin korkealta löytyi suveniirikota..

 

Kilpisjärven mahtava Saana! Kiitos ala-asteen musiikkitunnit.

 

Sama Jyrin kera. 

 

 

Niestaa nautittuamme ehdimme ottaa pari turistikuvaa.

 

Yksityinen tie ei tarjonnut yöpymispaikkaa, joten matkamme jatkui kohti Norjaa.

  

Löysimme sopivan yöpymispaikan rajan tuntumasta Norjan puolelta ja paikalta löytyneistä vaipoista päätellen myös muut olivat sen löytäneet ennen meitä.

Aamulla matkamme jatkui kohti Skibotnin kylää, joka myös typerästi suomennettuna Yykeänperänä tunnetaan. Varsin pian pääsimme osallisiksi tietyömaan iloista ja ledebileistä. Ei käynyt kateeksi työskentely +27 asteen helteissä, mutta maisemat olivat perin huikeat jo tässä vaiheessa. Mielikuvani Norjasta päivittyivät matkan edetessä karusta vuonomaasta unelmien paratiisiksi ja edelleenkin ihmettelen, miten en ole aiemmin maassa vieraillut! 

 

Huh hellettä, tällä kertaa kesälomalla ei sada lunta.

 

Sulanut lumi valui kaikista mahdollisista uomista, jolloin vesiputouksia tuntui olevan retkikartastamme poiketen huomattavan paljon.

 

Skibotnin satamassa. Kesähelteet ja lumimaisemat tulivat tutuiksi tällä reissulla. 

 

Tuoretta turskaa tiedossa.

 

Ihanan vilpoisa ranta. 

 

Molokasvillisuutta.

 

Jo tässä vaiheessa olin valmis muuttamaan Norjaan.

 

Miksi suomen kielessä molo saa toisenlaisen merkityksen?

 

 Ensimmäinen monista pikapysähtymisistä maisemapaikoille.

 

Minimänty ja maisemapolku.

 

Ihana mies ihanissa maisemissa.

 

Kissankelloja.

 

Simpukoita.

Jatkoimme matkaamme rannikkoa pitkin kohti Narvikia, josta olimme varanneet bed&breakfast -majoituksen seuraavaksi yöksi. Matkan edetessä päätimme muuttaa reittisuunnitelmaamme myötäilemään enemmän rantaviivaa, mikä osoittautui maisemallisesti loistoratkaisuksi. Nautittuamme jäätelöt Sørreisassa jatkui matkantekomme kehnoa tietä myöten aiheuttaen Jyrille päänvaivaa ja minulle upeita maisemaelämyksiä. Matkan varrelle osui hirviemo vasoineen, varsin pelottavia mutkia pitkin vuoristotietä ja lopulta pysähdys kahvitauon merkiksi Sjøvegeniin. 

 

Ruohikkokatto ja ärsyttävän heijastavat aurinkolasit.

 

Taukopaikan maisema-antia.

 

Paarman syötit.

 

 Sulava vuori.

 

Matkapossu jälleen mukana!

 

Tauon paikka jälleen kerran.

 

Sjøvegenin rantamaisemia.

 

Samoja maisemia toisesta suunnasta.

 

Ylihintaista kioskikahvia kuumalla terassilla Lillehammerin olympialaisia juhlistavien aurinkovarjojen seurana.

 

Mutaisa mutta houkutteleva ranta.

 

Ensimmäinen virallinen vesiputous, jonka löysimme retkikartan avulla. 

 

Ylen vuolas putous.

Kuvien hitaan latautumisen vuoksi jätän matkakertomuksen tähän, mutta palaan asiaan toisen osan myötä jahka intoa tai kärsivällisyyttä piisaa.