Tämän vuoden juhannussuunnitelmat varmistuivat muutamaa päivää ennen juhannusta, kun saimme kutsun tai vaihtoehtoisesti kutsuimme itse itsemme jälleen viettämään juhannusta Samin mökille Vaalaan, jossa vietimme ratkiriemukkaan juhannuksen kolme vuotta aiemmin. Myös tämän vuoden keskikesän juhlistus sujui railakkaasti ja mieleenpainuvasti hyvällä seuralla, vieläpä samalla (vaikkakin typistetyllä) miehityksellä. Matka alkoi kaupan ja pitkäripaisen kautta ja onnekkaimmat meistä saivat korkata ensimmäiset huurteiset jo matkan aikana.
IPA ja hiiliolut, tämän vuoden herkut! Onnekkaimmat kuvassa, kuskina Vesa.
Menomatkalla vielä pakkelit paikallaan töiden jälkeen.
Suosiollinen Vesa pysäytti Ranuan eläinpuiston kohdalla toiveestani täyttää ehtyneitä herkkuviinivarastoja. Matkaan lähti variksenmarja- ja kuiva puolukkaviini ja kuva hupsusta pikku hundenista vessojen katveessa, Jyri tyytyi namuihin ja Vesa sai uuden julisteen.
Toinen seisaus tehtiin pian edellisen jälkeen renkaiden vaatiessa kiristystä. Viereeni sijoitetut patongit alkoivat menettää massaansa näillä main.
Perillä meitä odotti hohkaava kesäaurinko, Sami ja Kaisa. Purimme kassit, korkkasimme lisää juotavaa ja suuntasimme rannalle tarkastamaan maisemia. Kaikki oli ennallaan, vain vedenpinta oli aiempaa korkeammalla.
Säiden helliessä meitä vielä torstaina otimme kaiken ilon irti siitä.
Jyri pääsi testaamaan aiemmin ostamansa kesäaktiviteettivälineen aka amerikkalaisen jalkapallon.
Hyvin lensi.
Sami ja minä tyydyimme tarkkailijoiden rooleihin.
Smaragdisaari!
Aikamme puuhailtuamme rannalla ja tissuteltuamme, ryhdyimme tekemään ruokaa. Valitettavasti grillihiilivarastot olivat ehtyneet, mutta tämä ei tyrehdyttänyt grillausintoamme, vaan pojat virittelivat jäljellä olevista hiilistä minihiilloksen. Makkarat päätin paistaa tylsästi pannulla ja maissit pääsivät lämmittelemään grilliin. Tässä vaiheessa taivastelimme porukalla perunoiden uupumista. Emme uskaltaneet pyhäinhäväistyksen pelossa tuoda mukanamme perunoita perunaviljelijän mökille, mutta eipä hänkään ollut moisia muistanut mukaan napata! Onneksi vielä yksi pariskunta oli saapumatta ja heille vieritettiin vastuu uupuvista perunoista ja grillihiilistä. Ruokatauon jälkeen poikien kalastusinto oli suurimmillaan ja matkaan he kävivätkin. Jäimme Kaisan kanssa mökkivahdeiksi ja ottamaan vastaan viimeiset yövieraat Miran, Simpan ja Papu-koiran.
Kalakaverit! Suureksi helpotuksekseni kaikki pukivat mukisematta pelastusliivit ylleen.
Papu, jonka kehonhallinta on lähes yhtä hyvä kuin omanikin. Kun kaksi riehujaa laitetaan yhdessä siirtymään rannalta mökille, ei voi muuta odottaa kuin yhteentörmäystä ja mustelmaa helpommin mustelmia saavalle osapuolelle.
Suurin osa porukasta vietti ensimmäisen illan ja yön savusaunoen ja rohkeasti kylmässä vedessä pulikoiden. Aamun valjetessa Vesan jäätelönhimo oli yltynyt niin suureksi, että Mira ja Simppa joutuivat käyttämään Vesaa lähimmällä aukiolevalla huoltoasemalla. Liekö syy jäätelössä vai potentiaalisissa jäätelönmyyjätytöissä... Loppupäivä sujui kuten edellinenkin, grillailun, tissuttelun ja kalastelun merkeissä. Kesken kalareissun, johon tällä kertaa oli ängennyt mukaan koko kööri Kaisaa lukuunottamatta, puhkesi sade, joka ei kuitenkaan tunnelmaa latistanut. Myöskään sähkömoottorin tehon heikentyminen vastavirrassa ei saanut meitä lannistumaan, vaan tarttumaan reippaasti airoihin ja mies- sekä naisvoimin soutamaan laiturin takaisin rantaan. Edellisen päivän kalansaaliiksi pojat onnistuivat haalimaan yhden ison ahvenen, kun taas tänä päivänä Ahti soi antejaan kolmen hauen verran, vaikkakin kaksi näistä päästettiin menemään takaisin kasvamaan tulevia vuosia varten. Jyri onnistui tämän vonkaleen pyydystämään, vaikkakaan kuvia siitä ei todisteena olekaan. Päivän hämmentävin saalis lienee kuitenkin jokin orgaaninen tai epäorgaaninen pesäke, jonka sisältä löytyi aina välillä kurkkiva toukka.
Grilli kuumaksi kun hiiliä piisaa!
Grillausapu-Papu!
Hotkijat häipyivät ruokalevolle muiden vielä vetäessä niestaa napaansa.
Aqua Belt -mies olkihatussaan naisen vietyä tämän lippalakin!
Tyylikästä porukkaa sateen yllättäminä.
Illan ohjelmassa oli jälleen saunomista, mutta myös aivotoimintaa vilkastuttava lautapeli Sano Suoraan! Suomalaisen Kirjakaupan alesta napattu peli sai kassalla myyjän suositukset, eikä suotta. Hieman sääntöjä muutettuamme, peli osoittautui entistä viihdyttävämmäksi.
Laittakaamme tärähtäneet kuvat pimeyden syyksi, viiniä emme suinkaan voi syyttää.
Lauantain eli juhannuspäivän koittaessa olimme epätietoisia kotiinpaluun ajankohdasta, mutta päätimme kaikesta huolimatta jälleen grillata, veneillä ja uutena päivätoimintana kokeilla kiteboardingia!
Pallogrilli jäi unholaan, kun rantahietikon tulipaikkaan sytytettiin nuotio.
Auringon kurkistaessa pilvien takaa, poikien paidat suorastaan lensivät pois päältä.
Ihana kesämies <3
Mikä hurmuri toinen onkaan!
Myös Papu osasi nauttia kesäisestä säästä, vaikkakin se raukka oli joutunut yöllä mäkärien syömäksi muidenkin edestä!
Tässä kuvassa kiteytyy kesän syvin olemus!
Tässä puolestaan kuvattuna vain osa kiteboardingiin tarvittavasta leijasta kantajien perspektiivistä.
Tältä se näytti rannalla maatessaan odottaessaan taivaallisia seikkailuja.
Varovaisen optimistiset kaverukset ennnen leijan lennätystä.
Loppujen lopuksi tuuliolosuhteet eivät suosineet yritystämme saada Sami liitelemään vetten päällä. Parhaimmillaan saimme leijan nousemaan ilmaan hetken ajaksi Jyrin ja Simpan soutaessa rivakasti vastatuuleen ja Samin istuessa soutuveneen perässä leijamestarina wakeboard kiinni jaloissaan. Raaka miesvoima osoittautui jälleen sähkömoottoria tehokkaammaksi. Vaikka itse kiteboardaus ei onnistunut, olin varsin vakuuttunut ja peloissani jo pelkän leijan noustessa ilmaan ja saivatpa naapurimökkien asukkaatkin hetkeksi muuta tekemistä kuin simmaroinnin. Tähän kokemukseen oli hyvä päättää juhannusriennot ja lähteä köröttelemään takaisin kotiin kauniissa juhannusyön auringonpaisteessa.
Lupaukseni viettää koko juhannus velourasussa ei aivan toteutunut, vaikkakin puoleksi päiväksi sain siitä mainion mökkiuniformun ja huppari toimi hyvin takin korvikkeena.
Heihei juhannus, ensi vuonna sinut taas tapaamme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti