Täällä taas innokas blogin päivittäjä kertailee parin viikon takaisia tapahtumia! Kuten otsikko paljastaa, nyt on tarjolla lätinää ja kuvia Provinssirockista. Provinssin painiessa suurten myllerrysten keskellä oli festivaalitarjontaa tänä vuonna neljän päivän verran. Ennakkoon odotin hieman kauhulla yli puolen viikon mittaista festarointirupeamaa tai lähinnä festarikestävyyttäni, mutta hyvin jaksoi vielä vanha. Seinäjoelle siirtyminen alkoi tiistaina minun ja Jyrin lisäksi Hennan ja uuden tuttavuuden Ollin kera. Ensimmäinen festaripäivä käynnistyi Ollin unohtaessa kännykkänsä Hennan autoon, mutta onneksi Ollin suuntavaisto johdatti hänet oikeaan aloittelupaikkaan Lotan ja Villen luo, jonne myös meille viime vuodesta tuttu Eerika suuntasi. Keikkaputki alkoi tytöillä nostalgisisssa tunnelmissa The Wombatsia fanittaen ja Tivoli-baaria muistellen, pojat sen sijaan suuntasivat Lapkoa kohden. Näiden jälkeen tapitettiin Die Antwoordia, jota seurasi LCMDF:n harmittavan vähäisellä yleisömäärällä varustettu keikka. Suurella innolla odottamani keikka päättyi lopulta kouralliseen katsojia, jaiks.
Eturiviin ei ollut liikaa tunkua, mahtui hytkymään rauhassa.
Ensimmäinen päivä oli sateen kyllästämä, mutta hetkittäin pärjäsi ilman huppua.
Onneksi oli kumpparit.
Muse ja jättipallot Jyrin näkökulmasta.
Muse ja konfetit Tytin näkökulmasta.
Torstaina päästiin grillailemaan ja ratkomaan mölkkymestaruus, joka jo takavuosilta totutusti meni Villelle. Keikkaputki alkoi Milky Chancesta ja jatkui Kentillä, jota seurasi pari kipaletta muutamilta eri bändeiltä. Lopulta seuraamme liittyi myös Sofia ja yhteisestä päätöksestä läksimme katsomaan Olavi Uusivirtaa. Ilta huipentui Calvin Harrisin puolen miljoonan keikkaan, jonka arvo täytyy edelleenkin kyseenalaistaa.
Ilo ylimmillään kolmiopojalla.
Ville grillaa, tytöt poseeraa vaivautuneesti Olli välissään.
Mölkky-valvoja.
Jussi näyttää mallia.
Mölkky-jumalat eivät olleet suosiollisia minulle, joten kuvaamiseen jäi aikaa.
Ollin taidonnäyte.
Ville ja Lotta luonnollisina.
Torstaina oli aikaa virkistäytyä ulkopuolella.
Eerika.
Tihrusilmä ja festarikaverit.
Onko teillä hauskaa? JOO!
Vakavampi versio.
Jänniä hetkiä päälavan lähettyvillä.
Savua ja lasereita Calvin Harrisin keikalla, wau.
Perjantai koitti, Sofia jatkoi matkaa kotiin ja tilalle saatiin Fanni (anteeksi jos en osaa kirjoittaa nimeäsi oikein). Päivän aikana maisteltiin Lotan tekemää jumalaista aurajuustodippiä, koettiin liikutuksen hetkiä koulupaikan johdosta, nautittiin auringonpaisteesta, petyttiin Young Fathersin keikkaan ja hihkuttiin ilosta muita keikkoja katsellessa.
Lotta ja Ville loihtivat meille aurinkoista boolia, joka olisi käynyt myös aamupalasta. Oli sen verran hyvää, että aurinkokin tuli seuraamaan menoa.
Huono keikka, lähes hyvä kuva.
Ihana pastellipää kuvattavana.
Luottokumpparit kertaa kaksi.
Mmmm, mustaherukkalonkeroa.
Vad tittar vi på?
Nause ja hauskaa oli!
Selkeästi hyvä keikka! Kenties Millencolinia.
Etukameralla ja silti näin hyvät poseeraukset...
Ummetusta jamaika-ruoan jälkeen?
Yleiskatsausta jälleen samasta kohtaa kuin keskiviikkona.
Jussi innostui keräämään meille pyllynalusia. Jopa siinä määrin, että ohikulkijat innostuivat meiltä niitä pyytelemään, kun meillä niitä näytti piisaavan.
Perjantaina käytiin vielä ihastelemassa The Cardigansia, riehuttiin Disco Ensemblen tahtiin ja tanssittiin illan viimeiset tanssit Deadmau5in pauhatessa. Viimeinen keikka jäi omalta osaltani hieman vajavaiseksi väsyn yllättäessä, mutta onneksi yövyimme tällä kertaa Lotan ja Villen residenssissä, joten kotimatka oli sangen siedettävän pituinen. Aika kului muita odottaessa kuin siivillä, kun tarjolla oli Lotan minulle varta vasten säästämä ruohosipuli-istutus. Lauantai lähti käyntiin rennoissa tunnelmissa kaikkien valittaessa väsyä ja vanhuutta. Festarialueelle siirryttiin First Aid Kitin keikan lähestyessä ja voi miten ihana kesätunnelma valtasikaan mieleni (vaikka se ei ehkä enää tässä vaiheessa näkynytkään ulospäin)! Seuraavaksi soi Krewella, mutta potin räjäytti Kygo. Tässä vaiheessa jaksoi jo taas vähän hetkua. Harmikseni Tove Styrke ei päässyt saapumaan paikalle, joten Above & Beyond sai lievittää mielipahaani. Viimeiset soinnut kuultiin Faith No Morelta, mutta enemmän sytyin kyllä maailmanpyöräajeluun, jonne olimme päättäneet suunnata tämän keikan aikana. Näin näytti ajatelleen myös moni muukin festarikävijä. Onneksi solistin kehotuksesta huolimatta kukaan ei intoutunut virtsaamaan maailmanpyörän saavuttaessa lakipisteensä. Tähän oli hyvä päättää Provinssi tältä erää ja siirtyä viettämään kesälomaa. Toivon mukaan ensi vuonna on tiedossa vähintäänkin yhtä hyviä hetkiä!
Jännän äärellä ja lopulta huipulla.
Nähdään taas ensi vuonna Provinssi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti