Munuainen!

Kuukausi tähän melkein meni, mutta nyt sitten uuden vuoden tapahtumia. Uuden vuoden aatto alkoi postikortin lähettämisellä töihin. Tunsin itseni kansainväliseksi lähettäessäni Berliinistä ostetun kortin Szczecinstä, vaikkakaan en osannut edes kaupungin nimeä kirjoittaa oikein. Tämän jälkeen suuntasimme juna-asemalle ostamaan junaliput, jotka seuraavana päivänä olisivat maksaneet hieman enemmän. Junaliput takataskussa läksimme kohti ostoskeskuksia shoppailu ja illan kotipileet mielessämme. Tehtyämme täsmäiskuja kahteen, aikalailla samoja kauppoja sisältäneeseen kauppakeskukseen, palasimme "kotiin" muutaman uuden vaatekappaleen ja pileherkkujen kera. 

Maisemaa makkarin ikkunasta. Kyseisen kirkon kello soitti sävelmiään puolen tunnin välein. Samasta ikkunasta bongasin lapsukaisia, jotka aloittivat uuden vuoden juhlinnan heti aamutuimaan pommejaan räjäyttelemällä. 

Ainoa kunnollinen turistikuva Szczecinstä. Jyrin takana seisoo yksi kaupungin vanhoista porteista.

Kauppakeskus Galaxyn jouluisia maisemia.

Uutta vuotta vietettiin kotipileissä Anian luona. Baareihin oli myyty liput loppuun jo aikaa sitten, mutta tällä porukalla ei niihin edes kaivannut. Ensitöikseen eräs vieraista onnistui pomppuistumaan Anian kämppiksen sängyn säpäleiksi. Anian kirjahyllyn antimet saapuivat pelastamaan illan, ennen kaikkea Chuck Norrisin elämäkerta, jolle juotetaan kuvassa puolalaista vodkaa.

Illan teema oli naamiaiset, mutta oma vaatevarastoni ei oikein teeman mukaiseksi muuntunut. Ania sen sijaan esitti hetken aikaa perhosta (kaiketi) ja taustalla karatemies ja jonkinlainen irlantilaisimitaatio.

Jyrikin sai illan edetessä itselleen naamiaisasun.

Kaverikuva.

Pöydät notkuivat nyyttäriherkkuja ja koko ajan saimme tutustua uusiin ihmisiin.

Vuosi on juuri vaihtunut ja tunnelma on katossa (tai parvekkeella).

Illan viimeisiä kaverikuvia.

Uuden vuoden pippalot sujuivat rattoisasti ja iloiseksi yllätykseksi ruokaa oli jäänyt myös aamulle. Yllätyksenä tuli myös se, että puolalaiset ampuvat raketteja myös uuden vuoden päivänä ja oikeastaan niin kauan, kunnes rakettivarastot ehtyvät. Mutta suurimman ällistyksen koimme Jyrin kirjauduttua Facebookiin, josta löytyi selkeästi päihtyneiden puolalaisten merkintöjä. Aamulla opimme, että biba tarkoittaa kunnon ryyppäjäisiä. Itse kartutimme puolalaisten sanavarastoa munuaisella. Vuoden ensimmäisen päivän suunnitelmana oli tehdä sightseeing-matka pitkin Szczeciniä, mutta juhlinta verotti suunnitelmaa siinä määrin, ettei se toteutunut. Saimme siis hyvän syyn palata takaisin tähän kaupunkiin. Ystävämme ja kokemamme vieraanvaraisuus lienevät kuitenkin se ykkössyy tehdä uusi visiitti.

Matkamme kotiin alkoi tammikuun toisena päivänä kello viisi aamulla, jolloin junamme lähti kohti Gdańskia. Ennen kuin saavuimme takaisin Rovaniemelle, oli takanamme kuuden tunnin junamatka Szczecinistä Gdańskiin, sieltä bussimatka lentokentälle, lento Turkuun, bussimatka Turun keskustaan, junamatka Seinäjoelle, yöpyminen Seinäjoella ja lopulta junamatka Rovaniemelle. Miksi junamatkoille pitää aina osua niitä ihmisiä, jotka kailottavat kovaan ääneen omia asioitaan vierustovereilleen tai kännykkään? Tästä viimeistään huomaa olevansa jälleen Suomessa.

Gdańskin lentokentällä, jossa meitä viihdytti pieni, mutta sitäkin pippurisempi auto, jonka tehtävänä oli säikyttää linnut pois kentältä ampumalla raketteja. Liekö johtui väsymyksestä, mutta saimme kunnon naurut siitä pikkubiilistä. Koska emme kuvanneet kyseistä autoa, kuva kengästäni toimikoon korvaajana.

Seuraavaksi matkakohteeksi olemme valinneet Ranskan ja toivon mukaan matkamme toteutuu viimeistään syksyllä. Silloin viimeistään saa blogimme lisää täytettä.