Täällä jälleen yhtä reissua rikkaampina! Vuoden vaihteen lähestyessä päätimme suunnata perinteistä poiketen ulkomaille, toisin sanoen jo osittain tuttuun Puolaan. Joulun jälkeen majoituimme pariksi yöksi Seinäjoelle, josta matka jatkui Turun kautta Pohjois-Puolassa möllöttävään Gdańskiin. Lentokentällä tapasimme ystävämme Annan eli Anian, joka on myös aiemmissa merkinnöissä seikkaillut. Hänen johdollaan lähdimme tutustumaan kaupungin merenpuoleiseen osaan, josta löysimme muun muassa Alvar Aallonkin kateelliseksi tekevän aaltoilevan muotoisen talon, ison molon ja hunajaolutta.
Molo = suuri laituri. Suomalaisina halusimme käsittää asian eri tavalla.
Vesipiippuja ravintola Rucolan vieressä sijaitsevassa pienessä baarin tapaisessa.
Hunajaolutta, joka harmiksemme sai hunajaisen maun jälkikäteen lisätystä hunajasta, eikä siis ollut panimossa syntynyt makuelämys. Mutta tämän nauttiminen onnistuu siis myös kotioloissa.
Ensimmäisen yön vietimme Anian ystävättären vanhempien kotona, jossa pääsimme ensi töiksemme nauttimaan perinteisen jouluaterian rääppiäisten merkeissä. Ruokalistalla oli muun muassa jotain pierogien tapaisia, joita korviksi kutsuttiin, jotka asuttivat punajuurikeittoa, perinteisempiä pierogeja, jouluista salaattia ja monen monituisia jälkiruokakeksejä ja -kakkuja. Perhe oli hyvin kiinnostunut tietämään meistä ja Suomesta ja ihastui ikihyviin koiransa suomennettuun nimeen, Inkivääriin (joka myös Inkiväär-nimeksi taipui).
Huomionkipeä Inkivääri ja toinen karvaturri.
Jouluisa aamiaispöytä. Suurin osa kuusen koristeista oli syntynyt omin pikku kätösin.
Aamulla aamupalan ja hyvästien (johon kuului muun muassa salmiakkipussin luovuttaminen perheelle) läksimme turistikierrokselle Gdańskin sydämeen, vanhaan kaupunkiin. Infopisteen kautta suomenkielinen opasvihkonen mukaan ja suunnaksi kukkula, josta avautui näkymä lähes koko kaupunkiin. Vuosituhannen risti ja muuta kivaa nähtyämme jatkoimme matkaamme kohti vanhaa kaupunkia, joka oli täynnä kaikenlaista nähtävää.
Ensimmäisen yöpaikkamme läheisyydessä kaikkien kerrostalojen seiniin oli maalattu toinen toistaan hienompia taideteoksia. Näiden tarkoituksena on edesauttaa Gdańskin valitsemista tulevaisuuden kulttuuripääkaupungiksi.
Karvakamu kukkulan kuninkaana.
Iso Asevarasto (tämä fakta selvisi vasta myöhemmin selatessamme kaupunkiopasta ajan kanssa).
Suurimman eurooppalaisen tiilirakenteisen, uskonnollisen rakennelman sisällä eli Pyhän Marian kirkossa. Kirkon suuruus ei aivan välity tästä kuvasta, mutta olipa visiittimmekin pikainen.
Kultainen talo. Oppaan mukaan talon julkisivuun tarkoitetut italialaiset veistokset upposivat laivan mukana, mutta onnneksi oli vaihtoehtona asettaa esille takaseinän veistokset. Tiedot jälleen omaksuttu vasta kuvan oton jälkeen kilometrien päässä kohteesta.
Raatihuone Pitkäkadun varrella, komea turisti ja raihnainen joulukuusi.
Satamanosturin välittömässä läheisyydessä.
Visiittimme Gdańskissa oli melko pikainen, mutta sitäkin antoisampi. Hieman vain jäi harmittamaan, että emme päässeet näkemään Westerplattea, josta Toinen Maailmansota puhkesi. Saimme jouluaterian yhteydessä kuulla sodan alkaneen Gdańskista, joten mielenkiintomme heräsi tätä paikkaa kohtaan (uskokaa tai älkää myös minun, jolta aiemmin uupui täysin kiinnostus ihmiskunnan lähihistoriaan). Vielä on siis jotain nähtävää kyseisessä kaupungissa. Myös Ei Olemassa Olevien Hautausmaiden Hautausmaa kuulosti kutkuttavan erikoiselta.
Kaiken tämän jälkeen kello oli vasta 13, mutta seuraava etappimme Szczecin oli hieman päälle kuuden tunnin junamatkan päässä, joten katsoimme parhaaksi valita aikaisemman junan. Szczecin valikoitui matkakohteeksi yksinkertaisesta syystä sen ollessa sekä Anian että Joannan kotikaupunki. Tästä hieman lisää myöhemmin, sekä myös katsaus päiväreissuumme Berliinissä. Siihen asti auf Wiedersehen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti