Kuten otsikosta käy ilmi (erään yläasteen matematiikan opettajan kuuluisia sanoja lainaten), on jäljellä enää viikko tätä Tšekki-eloa. Miksi aika kuluu Suomessa niin hitaasti, mutta täällä kolme kuukautta tuntuu vain murto-osalta neljännesvuodesta? On kuitenkin myönnettävä, että mitä lähemmäksi paluu tulee, sitä enemmän kaipaan kotiin. Missään vaiheessa en ole potenut koti-ikävää, mikä johtuu täysin Jyrin läsnäolosta. Jyri saa minkä tahansa paikan tuntumaan kodikkaalta ja on aina tukena ja turvana. Tällä hetkellä tosin vietän täällä yksikseni vappua muiden lähdettyä Bratislavaan katsomaan Suomi-Tanska peliä, jota kyllä itsekin katselin täällä asuntolalla. Ei kuulosta aivan perinteiseltä vapulta: jääkiekkoa yksin Tšekinmaalla tortilloja mussutellen. Pääsyy pelin tuijottamiseen oli tietenkin poikien bongaaminen, mikä ei osoittautunut turhaksi puuhaksi. Ensimmäisten 15 minuutin aikana näkyi Jyri sinisessä afroperuukissaan ja omasomisteisessa Suomi-paidassa heiluttelemassa Suomen lippua Suomi-kannustuksia huudellen. Myöhemmin pelin aikana myös muut pojat pääsivät kameran kuvaamaksi, mitä oli suorastaan hulvatonta seurata täältä käsin. Ehkäpä Jyri avautuu täällä pelitunnelmista myöhemmin?
Innsbruckissa.
Milanossa.
Alpeilla.
Nyt viimeistään olisi aika hieman kertoilla yleisistä kokemuksista vaihdon aikana, joita emme muuten ole täällä vielä teille jakaneet. Ensinnäkin on hyvä tietää, että mikäli haluaa englanninkielistä palvelua Tšekkissä, sitä saa varmimmin Prahassa. Täällä Brnossa ja muualla englanninkieli ei kuulu asiakaspalvelijan vaatimuksiin, vaan kuullessaan puhuttavan mitä tahansa vierasta kieltä, tuntuu esimerkiksi kassahenkilökunta tarjoavan tavallista töykeämpää palvelua. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin työntekijöihin, mutta lähinnä suurissa marketeissa on havaittavissa edellä mainittu suuntaus. Lisäksi varsinkin kassatyöntekijöiltä on turha odottaa hymyä tai edes katsetta silmiin, mutta purukumin mäiskettä saa katsella tämänkin edestä. Olemme vasta viime aikoina löytäneet Jyrin kanssa hieman pienemmän ruokakaupan, Billan (normaalisti olemme käyneet Intersparissa), jossa palvelu on suurempia kauppoja parempaa. Onneksemme varsinkin nuoret kuitenkin osaavat puhua täällä Brnossa englantia, joten viimeistään muutaman oluen jälkeen alkaa englantiakin kuulla.
Hieman lisää negatiivista avautumista täytyy suorittaa espanjalaisten osalta. Miten voikin ihmisistä lähteä niin paljon ääntä! Lähestulkoon jokainen Espanjan eläväinen täällä on törkeä, siivoton rääväsuu jointti suussaan. En haluaisi olla ennakkoluuloinen, mutta tämän reissun jäljiltä saatan alkaa katsoa espanjalaisia hieman toisin silmin. Osa pojista asui muutaman espanjalaisen kanssa ensimmäisten viikkojen ajan ja mikä yllätys heitä odottikaan ensimmäisenä päivänä: suihkuhuoneen lavuaarin poistoputki puuttui kokonaan ja vesi valui suoraan ämpäriin. Tämä ei kuitenkaan espanjalaisten elämää ollut hidastanut, vaan he olivat vain kaataneet vedet pois ämpärin täytyttyä. Onneksi pojat kuitenkin ilmoittivat asiasta asuntolan valvojalle, joten siihen päättyi askeettinen elo. On kuitenkin mainittava, että on täällä tutustuttu myös ainakin yhteen mukavaan espanjalaiseen, joka ei huuda käytävillä yömyöhään (kuten seinänaapureillamme on tapana). No mutta kohta saamme nauttia kodin ihanasta rauhasta ja korkeintaan yläkerran lorottajan aamu- ja iltapisuäänistä.
Hyviäkin asioita olemme matkallamme kokeneet. Esimerkiksi julkinen liikenne on jäljestelty täällä esimerkillisesti. Päiväsaikaan ei tarvitse odottaa kymmentä minuuttia kauempaa raitiovaunua tai bussia, joilla ainakin itse olemme päässeet kaikkiin tarvittaviin paikkoihin. Välillä tunnelma käy turhan ahtaaksi, sillä matkakansaa otetaan sisälle lähestulkoon rajattomasti. Lastenvaunujen kanssa voi olla ongelma päästä sisälle, mutta muuten kyytiin pääsylle ei ole esteitä. Öisin kulkevat puolestaan yöbussit tunnin välein ja viikonloppuisin puolen tunnin välein, mikä on suorastaan nerokas keksintö. Täällä ei ole tarvinut kuluttaa rahojaan taksiin tai vastaavasti jolkottaa asuntolalle yön pimeinä tunteina.
Nimi lähestulkoon oikein bussikortissa.
Kaiken tämän lisäksi olemme tutustuneet todella mukaviin, huumorintajuisiin ja vieraanvaraisiin ihmisiin. Varsinkin ranskalaisten ja puolalaisten kanssa olemme viettäneet iltaa useamminkin syöden ja juoden ja myös tehden matkoja muihin Euroopan maihin. Myös Forestry versatilityssa tutustuimme äärimmäisen hilpeisiin ja miellyttäviin ihmisiin ympäri Euroopan maita. Valitettavasti tšekkiläisiä ystäviämme emme ole tavanneet yhtä paljon kuin olisimme halunneet ja toivoneet näkevämme. Koulu- ja parisuhdekiireisiin he ovat vedonneet, mutta pääsimmehän me sentään Jyrin kanssa ihan aitoon tšekkiläiseen pikkukylään tutustumaan. Mutta myönnettävä on, että on meidän suomalaisiakin ystäviämme ihana nähdä pian. Eiköhän tällä tekstimäärällä saada jo teidän silmänne ristiin, joten tähän on hyvä lopettaa. Värikästä vappua kaikille Suomeen!
Mölkky, universaali kieli.
Sami ja Ania matkalla Puolaan.
Onnistuneen karting-ajelun jälkeen.
Jyri ja Kmi Suomi-Puola -pileissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti