Kuinka voidaankaan yhden ihmisen kammoa koetella muutaman päivän aikana! Tänään tehtiin reissu erääseen linnaan, jonka nimeä en painanut mieleeni (alla olevat kuvat taitavat paljastaan syyn moiseen). Huikeat näkymät ja hurjan kiemuraiset tiet sai sydämen pamppailemaan, mutta suurimmat sydämensykytykset syntyi, kun painuttiin maan alle Znojmon katakombeihin. Siinä vaiheessa, kun suurin ahtaan- ja suljetunpaikanpelkoni vei voiton ja olin valmis luovuttamaan, sain tietää tulleeni lukituksi katakombeihin. Opas oli sulkenut taakse jääneen sisäänkäynnin portin ja edessä oli jälleen suurimman pelkoni kohtaaminen. Loppujen lopuksi en jäänyt pelkoni valtaan, vaan jossain välissä koko ajatus ei ahdistanut lainkaan. Kuvia katakombeista ei meiltä löydy kameran akun simahdettua jo ensimmäisellä kohteella. Mutta kuvitelkaa vain mielessänne suhteellisen pimeä, ahdas ja välillä oikein kostea luolaverkosto, sellainen tämä kokemus suunnilleen oli.
Huomatkaa, että Jyri toimi välillä meidän matkaoppaana lukemalla pätkiä linnan historiasta englanniksi.
Kivat teille, ku paatte nuita kuvia ja juttuja... Hirveät reissaushimarit iskee!! Kohtahan ois kyl loma... :)
VastaaPoista