Lähestulkoon koko pieni kommuunimme täällä on joutunut jossain vaiheessa flunssan kouriin ja tällä hetkellä on minun vuoroni täyttää pöydät räkäpapereista. Arvata saattoi, että jahka Jyri on flunssansa potenut, hyppää se suorilta minuun. Kaikesta huolimatta päätin eilen lähteä muiden mukana tutustumaan paikallisiin baareihin ja pubeihin keskustan tuntumassa. Kun edes kuuma grogi-lasillinen ei tehnyt ihmeitä, päätin vaihtaa kuvioita ja palata takaisin asuntolaamme parantelemaan itseäni muiden jatkaessa vielä iltaa ja odotellessa loppuosaa seurueestamme saapuvaksi. Tämä oli kuitenkin virhe.
Ostettuani raskalaisia, vaikkakaan en niiden mausta pääse nauttimaan nenän tukkoisuuden vuoksi, hyppäsin tutun ratikan kyytiin tutulta paikalta. Jossain vaiheessa tajusin, että maisemat eivät olekaan tuttuja, joten äkkiä hätäpuhelu Jyrille. Tultiin siihen tulokseen, että parempi odotella vain kiltistä kyydissä, kunnes ratikka on tehnyt täyden kierroksen ja palannut lähtöpisteeseen. Ratikkakuski tosin oli toista mieltä päätepysäkillä, ja määräsi minut ulos tsekkiä huudellen. Lievästi hätääntyneenä ja itku kurkussa hyppäsin ulos ratikasta, mutta onnekseni samaiselle pysäkille oli jäänyt pari paikallista nuorta miestä, joista toinen osasi englanninkielen alkeet ja sain opastuksen keskustaan lähtevän yöbussin pysäkille. Pahaksi onnekseni yöbussin oli määrä aloittaa kierroksensa vasta vajaan puolen tunnin kuluttua, joten kun lopulta pääsin sen kyytiin ja takaisin alkupisteeseen keskustaan, oli oloni entistä huonompi. Seuraavaksi otin tutun yöbussin alle ja pian olinkin jo asuntolassa nauttimassa mauttomia ja kylmiä ranskalaisia. Ilmeisesti bussien ja ratikoiden reitit muuttuvat illan tullen, joten tästä lähin tämä tyttö liikkuu vain muiden mukana. Hairahdettuani omille teilleni sanoin vielä hieman syyllistäen Jyrille, että soittelen sitten kun olen eksynyt jonnekin väärään paikkaan. Pilkka osuikin omaan nilkkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti