Arrivederci Italia!

Lauantaina otimme suunnaksi Italian, tarkemmin sanottuna Bergamon, jonne lennettiin suomalais-puolalais-ranskalaisseurueella. Ironista kyllä Earth Hour osui hetkeen, jolloin istuimme lentokoneessa, harmi vain että näimme silloin pelkästään pilviä pimeyden sijasta. Perillä Bergamossa pääsimme suureksi yllätykseksi osallisiksi jonkinlaisia katubileitä, jossa sadat ellei tuhannet ihmiset valtasivat kulkueena kadun ja samanaikaisesti kaduilla liikkui autoja lavoineen, joissa soitettiin live-konemusiikkia. Melkoinen aloitus Italian lomalle. Bergamosta suunnattiin samana iltana kohti Milanoa, jossa yövyttiin kaksi yötä. Mielikuviini verrattuna Milano oli suhteellisen pliisu, vaikkakin kokemisen arvoinen kaupunki. Luvatuista sateista huolimatta saimme nauttia kuivasta, vaikkakin pilvisestä säästä.

Turistit edustaa Milanon tuomikirkon, Duomo di Milanon edustalla.

Kirkon sisältä, jossa oli menossa jumalanpalvelus. Turistit räpsimässä kuvia ja kartanmyyntipiste kirkon sisällä pilasivat varmasti hartaimmin uskovien messun.

Maksamalla muutaman euron ja kiipeämällä ahdasta portaikkoa pääsimme tarkastelemaan kirkkoa ja maisemia yläilmoista. Taas kohdattiin kammojamme Jyrin kanssa.

Jyri ei kauaa katolla viihtynyt, mutta onneksi kuvattavia kohteita löytyi.

Lähes kesä Milanossa.

Linnan edustalla.

Puistossa.

Haarakaari.

Jos luulitte, että varvassukat olivat naurettava keksintö, niin vilkaiskaapa näitä!

Kiinalaiskorttelissa cappucinolla.

Footbagia jalkapallostadionin edessä.

Jättiläishevonen hevosareenan edustalla.

Maanantaina hyppäsimme junaan aikaisin aamulla ja suuntasimme Veronan kautta Venetsiaan. Verona osoittautui Milanoa mielenkiintoisemmaksi ja kauniimmaksi kaupungiksi lukuisine nähtävyyksineen ja kapeine kujineen. Päätimme paikan päällä virittäytyä aitoon italialaiseen tunnelmaan, toisin sanoen pitsan syöntiin. Oma pitsani oli suurin piirtein pahimman makuinen pitsa, jonka olen kuunaan syönyt (johtui kaiketi tilaamastani valkosipulista, jonka koostumus oli öljyistä nestettä), mutta Jyrin quatro stagione -pitsa puolestaan yksi parhaista kyseisistä pitsoista ikinä.

Amfiteatteri. Monet eri kaupungeissa näkemistämme nähtävyyksistä on ollut remontin alla, eikä tämäkään yksilö ollut poikkeus.

Juulian talon edustalla. Niin romanttista.

Kukat kukkivat myös Veronassa.

Taustalla kukkula, jonka päälle myöhemmin kiipesimme.

Santa Anastasia -kirkko.

Sorsatkin ihailemassa maisemia.

Kukkulan maisemaa.

Jokin toinen, raidallinen kirkko.

Koko porukka laatimassa pitsa-suunnitelmia.

Aukiolla, jossa kuultiin puhuttavan suomea muiden kuin seurueemme jäsenien suista.

Matka kohti Venetsiaa meinasi tyssätä alkuunsa, kun Jyrin kanssa saavuttiin turhan viime tinkaan juna-asemalle. Ehdimme kuitenkin mukaan juostuamme kuin gasellit ja matka kohti Venetsiaa alkoi. Siitä kerron teille joskus toiste (varmaan jo tänään), Jyri jo huohottaa niskaan omaa konevuoroaan odotellen. Ciao siihen asti!