Venetsia-katsaus

Nyt luvassa kauan odotettu jatkotarina Italian matkallemme. Eli siis maanantai-iltana saavuimme kuvankauniiseen Venetsiaan, jossa saimme niskaamme heti matkan ainoat vesipisarat. Lievää sadetta jatkui koko illan ajan, mutta kuten eräs italialainen vaihto-oppilas sen meille osuvasti ilmaisi: kuka tahansa voi nähdä Venetsian aurinkoisena päivänä, mutta vesisateinen Venetsia on jotain erikoista. Hostellin löydettyämme ja pakolliset murkinaostokset tehtyämme, lähdimme käppäilemään pitkin Venetsian siltoja ja kanaalinlaitoja. Öinen kaupunki oli upean näköinen ja kävelyreissumme venyi pitkäksi pienen navigointivirheen takia, mutta se ei ketään haitannut.

Naamiokauppoja löytyi lähes joka kulman takaa. Tällä kertaa ei lähtenyt mukaan V niinkuin verikosto -naamaria, mutta kovasti sitä Jyrin kanssa himoitsimme.

Kuuluisalla  Rialton sillalla.

Kanaali-typy.

Ylimääräisiä mallinukkeja.

Jyrin iltapelleilyt.

Pyhän Markuksen torilla, jossa minut ja Jyrin yllätti suuri pissahätä. Helpotus löytyi suunnilleen viiden tähden vessasta, jonne päästiin valkoiseen pukutakkiin pukeutuneen miehen saattelemana hienojen herroittelu ja neitittely sanojen myötä.

Seuraavana päivänä ihastelimme maisemia auringonpaisteessa jopa siihen pisteeseen, että sain niskani ja kaula-aukkoni poltettua. Venetsia oli kaikkea sitä mitä odottaa saattoi ja vielä satumaisempi kuin kuvitella voi. Tämän matkan toistaisin mielelläni uudestaan, lukuunottamatta paluumatkaa. Lähdimme tiistai-iltana takaisin kohti Bergamoa aikomuksenamme tutustua pikaisesti Bergamon kaupunkiin ilta-aikaan ja yöpyä sitten lentokentällä. Loppujen lopuksi me kaikki suomalaiset etsiydyimme Uiton kaltaiseen pubiin, jossa katsoimme Italia vastaan jokin Itä-Euroopan maa -jalkapallopelin Kmin, Anian ja Joannan kierreskellessä pitkin kaupunkia. Yö lentokentällä sujui suhteellisen rauhallisesti, vaikkakin omalta osaltani korkeintaan parin tunnin yöunilla. Kaiken kaikkiaan vietimme lentokentällä 13,5 tuntia, josta loppuaika oli suoranaisen tuskaista odottelua ja oman sängyn kaipuuta. Viime yönä (ja päivällä) nukuinkin 15,5 tuntia, mikä lienee oma henkilökohtainen ennätykseni ja edellisen yön tulosta. Ei enää lentokenttämajailua minulle, kiitos.

Fiinit karvagondolit.

Auringonpaistetta ja ylihintaisia venematkoja turisteille.

Rialton sillan maisemaa päiväsaikaan. Hylkäsimme ajatuksen matkustaa veneellä, joka oli halpaa vain paikalliselle väestölle ja päätimme luottaa jalkoihimme.

Vorrei un gelato. 

Kesänilkat.

Suuren kanaalin maisemia.

Pelottavan hatarat ja syöpyneet puujalat terassilla.

Turistipose.

Levää.

Jokin kupolirakennus.

Pursi kaunis hentoinen ja noin sata kaveriaan.

Lisää komeita gondoleja.

Juna-aseman vierestä löytyi mahtipontinen rakennus.

Lentokentän ajantappotapoja.

Tässä vaiheessa meitä oli tultu herättelemään kerran ja pian tämän jälkeen tämä toimenpide toistui. Ikävää pystytellä hereillä pakon sanelemana.

Huomenna körryyttelemme junalla Puolan Krakovaan, josta palaamme sunnuntai-iltana. Onneksemme mukaamme lähtee kaksi puolankielen eksperttiä, joten kielimuurikaan ei tule olemaan ongelma.