Praha

Nyt on Prahakin koettu, enkä tunne tarvetta vierailla siellä uudestaan, ainakaan lähiaikoina. Matkan päätarkoituksena oli siis käydä kyläilemässä Villa Müller -nimisessä rakennuksessa, jota pidetään suuressa arvossa arkkitehtorisissa piireissä. Ulkoapäin rakennus ei vakuuttanut ja sisältäkin vain muutamat huoneet ansaitsivat ihastelua. Mutta kerrosten sijoittelu vinkin vonksin oli kekseliästä. Itse olisin kuitenkin tahtonut nähdä mieluummin Bronossa sijaitsevan Villa Tugendhatin, jonka arvostus on verrattavissa Villa Mülleriin, mutta sen kokema entisöinti ja vierailukielto johdattivat meidät siis Prahaan.

Praha on kaupunkina kaunis, mutta samalla liian ahdas ja täynnä ihmisiä. Sen kaltaiset miljoonakaupungit miljoonine turisteineen eivät pahemmin houkuttele, ainakaan asumaan. Mutta upea sää ja välillä hieman rauhallisemmat miljööt saivat näkemään kaupungin paremmassa valossa.

Villa Müllerin edustalla. Sisällä sai ottaa kuvia maksamalla 4000 korunaa (noin 167 €), joten voitte arvata löytyykö meiltä kuvia rakennuksen sisäpuolelta.

Erään talon pihalta löytyi jo kesäinen kukkapuska.

Jyri edustaa Villan kanssa.

Turistipeukku, Sirviö ja kubistinen asuinrakennus.

Lähiössä.

Prahassa oltiin hieman edempänä keväässä, vaikka se sijaitseekin Brnota pohjoisempana.

Vesan kertoman mukaan takana näkyvä silta oli mukana 30-vuotisessa sodassa, jossa ruotsalaiset kohtasivat tsekkiläiset. Nykyään se on täynnä turistikrääsän ja pilataiteen myyjiä.

Yksi sillan monista patsaista.

Aukiolla monien muiden kanssa.

Lähes koko kaupunki oli kuin Disney-sadusta, Vesa ei siis puhunut palturia.

Hieman ennen "kotiin"paluuta, pysähdyttiin syömään ravintolassa, jonka koristelu nätteine lamppuineen ja kirsikkapuun oksineen oli hyvin paljon mieleeni. Päädyin tilaamaan lasagnea vain todetakseni jälleen tosiasian: ei ole äitin lasagnen voittanutta!

Metroa odotellessa ehtii poseerata.

Huomenna sitten kohti Italiaa, ciao bella ja vorrei una birra!