Lahjuksia ja Suomipoikia

Nyt on ensimmäinen kurssi suoritettu onnistuneesti ja viimeiset tuliaiset hankittu. Eilen mentiin ajoissa kouluun - uskokaa tai älkää - hakemaan rahaa, jonka saimme ilmeisesti eräänlaisena asumisstipendinä. Hieman päälle 40 euroa pompsahti puhtaana käteen, eikä rahan kuluttaminen osoittautunut ongelmaksi. Ennen kulutusjuhlaa oli meidän kuitenkin ensin suoritettava Landscape recreology -kurssi loppuun, toisin sanoen pidettävä viimeiset esitelmät ja tehtävä ala-astetasoa vastaava koe, jonka aikana saimme käyttää kurssin materiaalia hyväksi. Ei siis ihme, että kurssin arvosanaksi tuli A. Tämän jälkeen suuntasimme kaupungille, josta löysimme Jyrille t-paidan, minulle meikkejä ja laukun (jonka piti aluksi mennä Iinalle, pahoittelen, oli liian kaunis poisannettavaksi), tuliaisia ja herkulliset pihviateriat Steak House Highlander -ravintolassa. Hävisin meidän vedon, joten rahat ateriaan otettiin minun taskustani. Yllättäen pääsimme vielä maistelemaan pääsiäisen erikoisuutta, vihreää olutta Zelenáa. Sitä on perinteisesti saanut vain pääsiäistorstaisin, mutta nykyään sitä myydään ilmeisesti siihen asti, että varastot tyhjenevät. Maultaan se ei tummaa olutta voittanut, mutta kerranhan sitä vain maistellaan vihreää olutta!

Kesäiset näkymät asuntolan lähistössä.

Voikukkameri.

Pakollinen puhalluskuva.

Maisemaa koulun ikkunasta. Meillä oli hieman ylimääräistä aikaa rahan hakemisen ja kokeen välissä.

Kouluamme (B-rakennusta tarkemmin sanoen) on koristeltu erilaisilla metsäisillä näytteillä ja muulla metsään liittyvällä tavaralla. Kasvit ja vanhahtavat tuolit tuovat myös mieleen jonkinmoisen isovanhempien talon.

Zelená!

Yksi tykkää.

Tämä päivä on pitänyt sisällään etäkoulua Jyrille ja esitelmän vääntämistä minulle, mutta tämän lisäksi olemme myös ehtineet käydä suuremmalla porukalla ostamassa MM-kisakrääsää. Muun muassa t-paitoja, spray-maaleja, naamatusseja, peruukkeja ja lakana löytyy poikien kisavarusteista. Pienellä tuunauksella niistä saadaan Suomen kannattajien veroisia. Loppuun vielä mainittakoon, että laiskana ja saamattomana ihmisenä en tule lähettämään postikortteja teille rakkaat ihmiset, siispä toivonkin näiden blogitekstien riittävän ja olevan perinteisiä postikortteja parempi ratkaisu. Pidetään vaikka alla olevaa kuvaa sähköisenä postikorttina kaikille.

Terveisiä Tsekinmaalta, täällä menee lujaa!