Ma-ti

Maanantai oli toivoa täynnä, niinpä suuntasimme jälleen kohti karting-rataa toiveet korkealla ja vauhtijalkaa syyhyten. Vaan kuikas kävikään jälleen: lukaali oli jo sulkeutunut. Sjutton också miten voidaankin aina saapua väärään aikaan kyseiseen paikkaan. Kolmas kerta toden sanokoon, mutta tällä kertaa tyydyimme keilaamaan ratojen ollessa tyhjiä keilauskansasta. Päätin suosiolla jättäytyä taka-alalle, osittain sukkien puutteen takia ja osittain peläten suurempia "urheiluvammoja" kuin mitä biljardia pelatessa sain. Ania tosin kehitteli hienon ja viisaan tavan käyttää keilauskenkiä ilman sukkia yksinkertaisesti tunkemalla omat kenkänsä ylisuurien kalossien sisään. Ilta sujui mukavasti, kunnes maha alkoi jälleen oireilemaan toisen oluen kohdalla. Sääli sinänsä, sillä tummat oluet ovat täällä verrattavissa karkkiin makeudessaan.

Eilen matkasimme tuntemattomille seuduille päämääränämme asuntomessut. Ensimmäisenä katsastimme huonekaluosaston, joka osoittautui melkoiseksi pettymykseksi. Tuntui kuin olisi astellut suoraan suomalaiseen huonekaluliikkeeseen, joka on tupaten täynnä valkoisia nahkasohvia. Onneksi sentään opiskelijatyönä toteutetut kappaleet olivat innovatiivisempia. Pikaisen mahankasvatus operaation jälkeen suuntasimme halliin, jossa oli esillä vähiten kiehtovimmat esittelykohteet, käsittääkseni esillä oli erilaisia talonrakennuselementtejä. Pikainen vilkaisu ja ulos. Seuraavassa hallissa odotti iloinen yllätys: Zdenek pukeutuneena pehmoiseksi patjaksi. Melkoinen työ, mutta voittaa se mielestäni Ramirentin Ramiksi pukeutuneen miehen tai naisen toimenkuvan. Mukavin yllätys kuitenkin löytyi ulkoa, jossa odotti satoja erilaisia maansiirto- ja rakennuskoneita. Pojat ehkä ilmaisivat intonsa näitä koneita kohtaan suoremmin, mutta rekkamiehen tyttönä olin vähintäänkin yhtä innoissani niistä kuin pojatkin. Loppuhuipennuksena Sami löysi John Deeren, minä sain grillatun kanavartaan ja säästyimme kaikkia kastumiselta, vaikka välissä messuhalliin kantautunut sateen ropina oli suorastaan korvia huumaava.

Laiskimus löysi heti paikkansa ja minä ihastuin viereisen pisteen mustan nahkasohvan uskomattoman pehmoiseen pintaan (vaikka en nahkasohvien ystävä olekaan).

Sisustusvinkki muotitietoisimmille: valkoinen nahkasohva on must-have.

Opiskelijatyö, joka soittaa musiikkia sisältäpäin ja jonka päällä voi ilmeisesti istua?

Kyseessä oleva kapistus on jonkinlainen soitin, jota soitetaan käsiä heiluttamalla sen sisällä.

Puupöytä.

Pehmoinen patjakamu, jota oli mukava halata.

Jyri tykkää.

Jyri ja Santtila tykkäävät.

Kokoontaitettava nostokurki esiteltävänä.

Punapäätä häikäisee.

Onnistuuko?

Ensimmäinen muutamasta saunakojusta, jotka löysimme.

Löydettiin tiemme myös Harvia-sauna osastolle, jossa oli äärimmäisen mukava ja puhelias esittelijätyttönen. Myös itse Harvian suomalainen pääpomo olisi saapunut paikalle hieman myöhemmin, mutta olimme liian malttamattomia jäädäksemme häntä jututtamaan.

Mini-Jontikka!

Messujen koreat puitteet.

Tänään olemme käyneet ekskursio-matkalla lähialueen metsikössä, josta löytyi myös luonnonsuojelualue. Oikein nättiä seutua ja kaikista kasveista näytti onnistuvan jonkin alkoholijuoman valmistaminen. Harmi vain, että emme olleet Rovaniemen koulussa opetelleet tarvittavaa latinankielisten kasvien ja puiden sanastoa, nuokkutalvikkeja ja vaivaiskoivuja ei alueella näkynyt. Tänään on vielä tiedossa Kmin syntymäpäivän viettämistä keskiaikaisessa ravintolassa, sen kunniaksi maistelen paraikaa elämäni ensimmäistä rommikolaa. Nyt selvisi syy, miksi punssikarkit ovat aina tälle tytölle maistuneet!