Auschwitz

Viime sunnuntaina saimme toteutettua yhden koko matkamme suurimmista toiveista, pääsimme nimittäin kokemaan Auschwitzin. Heti alkuun on mainittava, että ilman karismaattista, asiantuntevaa ja ennen kaikkea tunnelmaan virittävää opastamme, emme olisi saaneet vierailusta läheskään yhtä paljon irti. Kaiken lisäksi opastus kuului kuulokkeiden kautta, joka lienee paras keksintö koskaan juuri tällaisia opastettuja kierroksia varten. Ensimmäisenä kiersimme Auschwitz l:sen parakeissa, joita oli muutettu museoksi esitellen erilaisia esineitä, joita holokausti oli jättänyt jälkeensä. Sen lisäksi näimme alueella muun muassa kaasuhuone- ja krematoriorakennuksen ja vankihuoneita. On pakko myöntää, että tunteellisena ihmisenä lähes itkin yhdessä kohtaa kierrosta. Eteemme aukeni tuolloin näky satojen ihmisten kasvoista ja tieto heidän leirillesaapumis- sekä kuoliajasta, mikä sai alahuuleni jonkin verran väpättämään. Samassa yhteydessä saavuimme huoneeseen, jossa kerrottiin lapsien murhaamisesta ja käytöstä tieteellisissä tarkoituksissa. Itkussa oli siis pitelemistä.

Kuuluisan kyltin varjossa. Kyseessä ei ole autenttinen yksilö, mutta oppaan mukaan alkuperäinen tullaan ensisöimään ja palauttamaan muutaman vuoden sisällä.

Nämä kuulokkeet mahdollistivat opastuksen kuulemisen kaukaakin.

Aurinkoinen sää ei edesauttanut virittäytymään oikeanlaiseen tunnelmaan.

SS:n ottamia kuvia tarkastelemassa.

Karttakuvaa Auschwitz l:stä sekä Auschwitz ll-Birkenausta, jonne suuntasimme hieman myöhemmin.

Kyltti kertoo kaiken.

Ruumiiden polttamisesta kertova kuva.

Huoneissa oli esillä murhattujen ihmisten jälkeen jättämiä tavaroita aina partasudeista tekoraajoihin asti. Häkellyttävintä oli kuitenkin astua huoneeseen, jossa oli esillä 1950 kiloa ihmisten hiuksia, jotka oli keritty pois niin eläviltä kuin kuolleiltakin ihmisiltä.

Käytävä, jolla kyynel oli herkässä.

Teloitusseinä.

Tässä huoneessa naiset riisuutuivat ennen teloitustaan.

Krematorio kaasukammion yhteydessä (sekä oppaamme).

Polttouuni.

Auschwitz l:sen jälkeen kurautimme bussilla Auschwitz ll-Birkenauhun, jonka laajuus oli häkellyttävä. Alueelta oli tuhottu suuri osa parakeista, jotka toimivat käymälöinä, keittiöinä tai makuupaikkoina, sekä kaikki kaasuhuone- ja krematoriorakennukset todisteiden hävittämiseksi. Opas kertoi monia häkellyttäviä ja ajatuksia herättäviä asioita aluessta (kuin myös tietotaulut) ja tässä vaiheessa koko holokaustin laajuus alkoi valjeta uudessa valossa. Alueella oli perinteisten japanilaisturistien lisäksi suuren suuri joukko israelilaisia nuoria, ilmeisesti perehtymässä oman uskontonsa historiaan. 

Ihmiset kuskattiin leirille suoraan junalla, jonka jälkeen joukosta karsittiin heikoimmat ja raihnaisimmat ja kuten oppaamme sanoi, vain työtä tekemällä sai asua leirissä. Muulloin seurasi kutsu kaasukammioon.

Käymälä.

Nukkumapaikat parhaimmillaan yli tuhannelle ihmiselle.

Erottelulaiturilla. Minua hämmensi kovasti tieto, että vielä vuonna 1944 puoli miljoonaa Unkarin juutalaista saapui leirille uskoen parempaan. Eikö esimerkiksi palavien ihmisten haju ja piikkilanka-aidat herättäneet epäilyksiä muille kuin vain osalle?

Kaasuhuoneen ja krematorion rauniot.

Sydäntäriipivä muistutus. Ja kaikki tämä vain sen takia, että yksi kansa piti itseään muita parempana.

Valokuvakokoelma.

Poltettuja raunioita, joissa säilöttiin tapettujen käyttökelpoisia tavaroita.

Jokaisen tulisi edes kerran elämässään päästä tutustumaan näihin keskitysleireihin, sen verran pysähdyttävä kokemus on kyseessä. Vierailusta riitti juttua koko junamatkalle takaisin Brnohon ja tulee varmasti tulevaisuudessakin riittämään. Tätä reissua emme tule unohtamaan.