Piiskaa ja erämatkailua

Keskiviikkoa ja Kmin syntymäpäivää jatkettiin jo tutuksi tulleessa keskiaikaisessa ravintolassa, josta saatiin isolla porukallamme paikan pisin ja suurin pöytä. Suureksi yllätykseksi joukkomme oli kasvanut yhdellä suomalaisella Jennillä, joka myös elää tällä hetkellä vaihto-opiskelijaelämää Brnossa. Ilta toi myös muita yllätyksiä mukanaan. Eräs paikan teemalle uskollisista työntekijöistä saapui keskiaikaisessa asussaan "viihdyttämään" meitä ja rankaisemaan vähäisistä tsekin kielen taidoistamme. Uhriksi valiintui Vesa, joka sai kestettäväkseen 25 piiskaniskua Kmin, Anian ja Samin saadessa kunnian toimia ruoskan heiluttajina. Ilta muuttui vain kummallisemmaksi samaisen työntekijän ja toisen vastaavanlaisen ottaessa yhteen pöytämme ääressä. Miekka-/kirvestappelu oli melko kuumottava kynttilöiden lennellessä ympärillämme ja sain myös taistelusta osani toisen tappelupukareista piiloutuessa taakseni. Ilta oli melko erikoinen, mutta ennenkaikkea viihdyttävä.

Kmin lahjus.

Ville ja Jyri menun kimpussa.

Marie-laure.

Sami sipulikeiton hotkineena.

Valaistusta.

Torstaiksi oli kaavailtu pientä eräretkeilyä luonnon helmaan. Päätimme matkata nuotipaikalle erään mökin kupeeseen, jossa osa porukasta oli jo ehtinyt käväistä. Makkarat mukanamme painelimme noin 45 minuuttia bussilla kohti kyseistä paikkaa, joka löytyi helposti ja jossa näimme ensimmäistä kertaa tämän vaihdon aikana kunnon metsää. Ilta sujui mukavissa merkeissä tulistellen sekä makkaroita ja nakkeja kärtsäten. Olimme saaneet eräältä opettajalta lupauksen kyydistä takaisin lähimpään kylään, josta voisimme hypätä jälleen bussin kyytiin ja körötellä takaisin keskustaan. Loppujen lopuksi useiden puheluiden jälkeen kyseinen opettaja saapui vihdoin paikalle ja suunnilleen minuuttia ennen viimeisen bussin lähtöä, saapuivat viimeisetkin kyydittävät bussipysäkille. Eipä tarvinut jäädä kenenkään metsään yöksi.

Mukaamme lähti myös Vesan inttikaveri Jukka (käpy kädessään), joka asustaa Brnossa.

Mökki, johon emme saaneet avaimia.

Vesan kananakit.

Hilpeää tunnelmaa pimeydessä.

Tänään yritetään ilmeisesti jälleen päästä kartingia ajamaan, joten pitäkää peukkuja kotona josko se tällä kertaa onnistuisi. Lisäksi täällä tullaan jännittämään illan vaalituloksia, vaikkakaan kukaan meistä ei tuloksiin ole päässyt vaikuttamaan. Mutta vaalistudio ja muutama olut ei kuulosta lainkaan huonolta suunnitelmalta, varsinkin kun olemme Jyrin kanssa seuranneet vaalikeskusteluja täältä päin enemmäin kuin koskaan aiemmin Suomessa. Huomenna alkavat lähes koko viikon kestävät metsäkisat, joihin minä, Jyri, Vesa ja JP olemme muodostaneet kouluamme edustavan joukkueen. Kisat eivät ole lainkaan sellaiset, mihin olemme Suomessa tottuneet. Edessä on muun muassa eri kasvi-, sieni-, tuholais- ja hammasnäytteiden tunnistamista latinaksi, ampumista (myös minä pääsen koettamaan onneani), sahaamista ja suunnistusta, mutta hauskaa sinne ollaan lähinnä menossa pitämään. Kaiken lisäksi siellä on kuulemamme perusteella ilmainen oluttarjonta, joten ensi viikkoa odotetaan oikein innolla.

Loppuun vielä suurenmoiset onnittelut Pihla-neidille ja vanhemmilleen kauniin nimen johdosta! Harmi vain, ettei päästy paikalle todistamaan nimenantoa.